Vastuuvapausilmoitus
Lääketeollisuudella on vastuuvapaus rokotteiden
aiheuttamista kuolemista ja haittavaikutuksista. Vastuuvapaus on
myönnetty vuonna 1986 USA:ssa:
https://www.congress.gov/bill/99th-congress/house-bill/5546
Suora lainaus lakitekstistä: ”Provides that no vaccine manufacturer shall
be liable in a civil action for damages arising from a vaccine-related
injury or death: (1) resulting from unavoidable side effects; or (2)
solely due to the manufacturer’s failure to provide direct warnings.”
Senaattori Rand Paul on esittänyt lakialoitteenvastuuvapauden kumoamiseksi.
Toisin kuin väitetään, COVID-19-rokotuksilla ei ollut tehoa lasten vakavien sairauksien estossa.
COVID-19-rokotusten käyttö lapsilla on herättänyt paljon keskustelua. Suomessa viranomaiset ovat toteuttaneet aktiivista rokotuskampanjointia useiden vuosien ajan huolimatta siitä, että lapset sairastavat COVID-19-infektion yleensä lievin oirein. Nyt THL suosittelee COVID-19 rokotuksia riskiryhmille (palaan siihen alempana). Joissakin muissa maissa, kuten Australiassa, lasten rokotusten hyöty-haitta-analyysiä on arvioitu kriittisesti ja rokotuksia ei enää suositella lapsille. Tämä on tapahtunut viiden vuoden viiveellä, mutta parempi myöhään kuin ei koskaan.
Hyöty-haitta -analyysi
Lääketieteessä keskeinen periaate on aina arvioida hoidon hyöty ja haitta. Lääkäri Eero Poukan väitöskirjassa ”COVID-19 vaccine effectiveness in Finland during the pandemic” (Dissertationes Universitatis Helsingiensis 423, 2025) on käsitelty ainoastaan COVID-19-rokotteiden tehokkuutta Suomessa, mutta niiden haitat on jätetty kokonaan mainitsematta, eli hyöty-haitta -suhdetta ei ole analysoitu. Tämä on merkittävä puute.
Meidän kriittinen kannanottomme väitöskirjaan on julkaistu sivullamme: https://pelastetaansuomenlapset.fi/academic-news-is-shocking-finland/
Ottamatta kantaa haittoihin, joista on runsaasti julkaistu vertaisarvioituja tutkimuksia, keskityn tässä blogissa osoittamaan, että väitettyä hyötyäkään ei ole ollut.
Lääkäri Poukka väittää mm, että rokotukset vähensivät lasten sairaalahoitoon joutumista (Poukka et al., Pediatrics, 2024; 153(2): e20233062520).
Tarkistetaan keskeinen väite, että rokote on ollut tehokas.
Alla on kolme kyseisestä julkaisusta kopioitua kuvaa, jotka koskevat Suomea.
Kuvissa esitetään kumulatiiviset käyrät sairaalaan joutumisista ns. rokotetuilla ja ei-rokotetuilla. Huomaa hyvin leveät luottamusvälit, jotka ovat osittain päällekkäin. Ovatko kuvissa esitetyt erot tilastollisesti merkitseviä? Tähän kysymykseen ei voi vastata. Yleensä kuvissa esitetään tilastollisesti merkitseviä eroja. Y-akselin asteikko osoittaa, että tapausmäärät lasketaan promillen murto-osissa. Voiko tämän tiedon valossa väittää, että rokotteet olivat tehokkaita estämään sairaalahoitoa? Onko tämä juuri se tietoon perustuva aineisto, joka oikeuttaa toteuttamaan rokotuksia laaja-alaisesti lapsipopulaatiossa?
Tässä en edes ota kantaa siihen, miten on määritelty ”ei-rokotettu”.
Hyperinflammatoristen tilojen esiintyvyys
Halusin selvittää ns. vakavien COVID-19 infektioon liittyvien tautitilojen esiintyvyyttä maailmanlaajuisesti, koska Poukan ym. kuvat eivät minua vakuuttaneet. Rupesin tarkistamaan ns. hyperinflammatoristen tilojen esiintyvyyttä kuten MIS-C (multisystem inflammatory syndrome in children), toksinen sokkioireyhtymä (TSS) ja Kawasaki-tauti. Tarkistin esiintyvyyttä kolmena eri ajanjaksona: ennen pandemiaa, pandemian aikana, ja sen jälkeen, kun lapsia alettiin rokottaa.
Käytin kirjallisuushakua ja kokosin taulukon tautien esiintyvyydestä eri aikajaksoilla. Kaikki luvut muutin vuosittaisiksi ilmaantuvuuksiksi 100 000 asukasta kohden, jotta vertailu eri ajanjaksojen ja maantieteellisten alueiden välillä olisi mahdollista.
Tarkastus osoitti, että hyperinflammatoristen tautien esiintyvyys vaihtelee huomattavasti alueittain, joten yksittäiseen tutkimukseen ei voi tukeutua liikaa. MIS-C:n diagnoosikriteerit vaihtelevat, ja tila muistuttaa monia muita hyperinflammatorisia sairauksia. Globaalisti tarkasteltuna MIS-C:n esiintyvyys ei ollut pandemian aikana merkittävästi korkeampi kuin hyperinflammatoristen tautien perustaso, kun huomioidaan esimerkiksi Kawasaki-tauti ja toksinen sokkioireyhtymä. MIS-C:n esiintyvyys oli jokseenkin matalampi rokotusten aikana mutta siihen voi vaikuttaa villin Wuhan-variantin korvaaminen vähemmän virulentimmilla Delta ja Omicron subvarianteilla. Mitään dramaattista laskua MIS-C:n esiintyvyydessä ei ole havaittavissa rokotusten aikana.
Rokotteiden mahdolliset haitat
Modernan Periodic Safety Update Report -dokumentin mukaan COVID-19-rokotteet voivat itse aiheuttaa MIS-C-tapauksia. Laskelmieni mukaan rokoteaiheisia MIS-C-tapauksia voi esiintyä vuodessa noin 544, mikä saattaa olla alakanttiin. Tässä tarkastelussa en ottanut huomioon muita mahdollisia rokotteiden haittavaikutuksia, joista on runsaasti kirjallisuutta.
Onko pöly laskeutunut?
laskeutunut?
Mielestäni ei. THL jatkaa rokotteiden suosituksia lapsille seuraavasti:
6 kuukautta – 4-vuotiaat
Vain lapsille, jotka kuuluvat riskiryhmään, esimerkiksi jos heillä on vakava perussairaus tai altistavat olosuhteet, jotka voivat lisätä riskiä vakavaan COVID‑19‑tautiin. Rokotus tehdään tällöin lääkärin yksilöllisen arvion mukaan.
5–11‑vuotiaat
Suositellaan riskiryhmille. Riskiryhmiä voivat olla esimerkiksi lapset, joilla on vakavia sydän‑, keuhko tai, neurologisia sairauksia tai voimakkaasti immuunipuutteinen tila.
12–17‑vuotiaat
Suositus on yksilöllisempi ja perustuu terveydentilaan ja riskitekijöihin.
Tämä käytäntö herättää runsaasti kysymyksiä. Millä perusteella näitä ns. ”rokotteita” suositellaan kaikista sairaimmille lapsille, kun jopa terveille ne voivat aiheuttaa MIS-C:n? On kertynyt runsaasti tietoa siitä, etteivät nämä preparaatit estä tai edes vähennä viruksen transmissiota ja sairastumista. Miten tallaisia preparaatteja voidaan suositella neurologisille tai sydän- ja keuhkotautia sairastaville potilaille, kun itse preparaatit monien mekanismien kautta voivat vahingoittaa verenkiertojärjestelmää ja aiheuttaa neurologisia oireita? Miten tällöin voi todeta, että oireet johtuvat nimenomaan rokotteista? Miten immuunipuutteiset lapset voivat muodostaa pitkäkestoisen ja suojaavan immuniteetin kun terveetkään eivät voi? Mihin tutkittuun tietoon tämä suositus perustuu? Missä ovat vertaisarvioidut tieteelliset tutkimukset, jotka osoittavat, että riskiryhmiin kuuluvat lapset hyötyvät rokotuksista?
Pohdinta
Retrospektiivisesti tehty maailmanlaajuinen MIS-C-esiintyvyyden tarkastelu eri aikajaksoilla ei tue väitettä COVID-19 rokotusten tehokkuudesta ja sen käyttöä lapsiväestössä. Tämän tarkastuksen valossa COVID-19 rokotusten hyötyä ei pystytä objektiivisesti osoittamaan. Virallinen narratiivi sille, että lapsia pitää rokottaa alkoi pääosin väitteellä, että heidän rooliaan viruksen leviämisessä isovanhempiin pitää pienentää. Kun tämä absurdi väite kävi mahdottomaksi todistaa, otettiin käyttöön toinen argumentti, että rokotukset vähentäisivät lasten vakavia infektioita ja sairaalahoitoja.
Tämä herättää kysymyksen miksi lapset ylipäätään joutuvat sairaalahoitoon COVID-19:n takia? Lapset sietävät infektion usein hyvin ja voivat olla jopa täysin oireettomia. Vain hyvin harvinaisissa tapauksissa voi kehittyä vakava tila, kuten MIS-C. Tutkijalääkärit ovat painottaneet, että tallaiset tapaukset ovat erittäin harvinaisia ja niissäkin tauti pystytään hoitamaan. Tästä huolimatta väittämä vakavista sairauksista valittiin keskeiseksi argumentiksi laajalle, jopa pakonomaisille rokotekampanjalle terveille lapsille.
Johtopäätökset
- Lapset sietävät COVID-19-infektion usein hyvin, vakavat tapaukset ovat äärimäisen harvinaisia, ja nekin voidaan hoitaa onnistuneesti. MIS-C -komplikaatioilla ei voi millään puoltaa laajamittaisia toimenpiteitä terveille lapsille.
- Hyperinflammatoristen tilojen, kuten MIS-C:n, esiintyvyys ei ole pandemiaa edeltäneeseen aikaan verrattuna merkittävästi noussut.
- Rokotteet voivat itse aiheuttaa MIS-C-tapauksia.
- Poukan väitöskirjassa väitetään, että rokotteet estävät lasten sairaalahoitoon joutumista vakavien tautimuotojen takia, mutta populaatiotasolla tämä ei ole todistettavissa.
- Tutkimustieto tukee lasten COVID-19-rokotuksiin kriittistä lähestymistapaa, jossa hyöty-haitta -analyysi on keskiössä. Lääkäreiden ja viranomaisten tulisi arvioida päätökset kokonaisvaltaisesti, eikä vain tehokkuuden näkökulmasta.
Tamara Tuuminen, erikoislääkäri, dosentti
Helsingissä 6.3.2026
