Johdanto WHO:n toimintaan
Tähän sivustomme osioon keräämme AIHEITA ja UUTISIA Maailman terveysjärjestön eli WHO:n toiminnasta. Katsomme velvollisuudeksemme tarjota kansalaisille riippumatonta tietoa eri lähteistä.
Asia on tärkeä, sillä olemme vaarassa menettää itsenäisen kansanterveyttä koskevan päätäntävaltamme WHO:lle, organisaatiolle, joka saa tukea Maailman talousfoorumin (WEF), Maailmanpankin ja Afrikan unionin perustamalta rahastolta. Rahoitukselle on hankittu tukea myös marraskuussa 2022 Balilla pidetyn G20-kokouksen julistuksella sekä EU:n pandemianhallintaan ja terveyteen liittyvillä ohjelmilla. Viittaukset pandemian hallinnan valtuuksien keskittämiseen ja WHO:n hankkeiden taloudelliseen tukemiseen ovat löydettävissä molemmilta tahoilta.
Alla on suomennos PANDA Pandemics & Analytics -julkaisun johdannosta kesäkuulta 2021, jonka ovat kirjoittaneet David Bell ja Toby Green. Koko julkaisu on ladattavissa englanniksi pdf-tiedostona täältä: https://www.pandata.org/who-and-covid-19-re-establishing-colonialism-in-public-heal
WHO ja COVID-19: uudelleenluomassa kolonialismia terveydenhoitoon
Maailman terveysjärjestö (WHO) nousi toisen maailmansodan tuhkasta maailmanlaajuiseksi instituutioksi, jonka tavoitteena oli tarjota hyvä terveys kaikille sosioekonomisesta asemasta riippumatta. Tuolloinen käsitys terveydestä oli kokonaisvaltaista sisältäen fyysisen, henkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin. Nämä periatteet vahvistettiin Alma Atan julistuksessa vuonna 1978 yhteisöllisen terveydenhuollon ollessa päätöksenteon ytimessä.
Vuodesta 2000 lähtien WHO on kuitenkin tullut yhä enemmän riippuvaiseksi yksityisten säätiöiden ja lääkeyhtiöiden rahoituksesta. Niiden vaikutusvallan kasvaessa voimatasapaino on siirtynyt pois kansallisvaltioiden edustamilta väestöiltä.
Tämä on tapahtunut samaan aikaan, kun virusepidemioiden hoidossa on yhä enenevästi turvauduttu rokotteisiin perustuviin strategioihin, kuten nähtiin vuosina 2005, 2009 ja vielä radikaalimmin vuonna 2020 SARS-CoV-2:n kanssa. WHO muutti pandemioiden määritelmää vuonna 2009, mikä mahdollisti ylhäältä alaspäin suuntautuvan politiikan harjoittamisen, johon kuului erilaisia sulkutoimia vuoden 2020 alussa, vastoin sen omia, vain kuukausia aiemmin julkaistuja ohjeita. Seurasi ennennäkemättömiä joukkorokotusohjelmia, joita edesauttoi mielivaltainen ”laumaimmuniteetin” määritelmän muutos, joka oli ristiriidassa hyväksyttyjen immunologisten periaatteiden kanssa.
Tämä ylhäältä alaspäin -lähestymistapa edustaa Alma Ata -julistukseen ja WHO:n perustamiskirjaan kirjattujen yhteisöllisen terveydenhuollon periaatteiden hylkäämistä. Historian ympyrä sulkeutuu, kun nykyinen lähestymistapa maailmanlaajuiseen terveyteen muistuttaa 1800-luvun sanitaatiotoimenpiteitä, joiden tarkoituksena oli suojella ”globaalin pohjoisen” rikkaita muualla asuvan väestön kustannuksella. Olemme todistamassa paluuta kolonialistisen lähestymistavan epätasa-arvoon, jota WHO:n sodanjälkeinen peruskirja oli pyrkinyt sammuttamaan.
COVID-19 on kärjistänyt WHO:n sisäisiä ristiriitoja. Tuleeko globaalia terveyspolitiikkaa jatkossakin hallitsemaan pieni varakkaiden maiden, yritysten ja yksilöiden salaliitto, vai saavatko tasa-arvon ja henkilökohtaisen autonomian periaatteet vallita, periaatteet, jotka voivat palauttaa vallan väestöille, joita WHO perustettiin palvelemaan? Ihmiskunnan terveys – henkinen, fyysinen ja sosiaalinen – riippuu lopputuloksesta.
KIRJOITTAJAT:
- David Bell on kliinistä työtä tekevä kansanterveyden parissa työskentelevä lääkäri, jolla on väestön terveyteen liittyvä tohtorin tutkinto (PhD) ja taustaa sisätaudeista, infektiotautien mallintamisesta ja epidemiologiasta. Hän on toiminut aikaisemmin Global Health Technologies -yksikön johtajana Intellectual Ventures Global Good -rahastossa Yhdysvalloissa, malarian ja akuutin kuumetaudin ohjelmapäällikkönä Genevessä sijaitsevassa FIND-organisaatiossa ja oli koordinoimassa malarian diagnostiikkastrategiaa WHO:n kanssa.
- Toby Green on Afrikan historian professori King’s Collegessa Lontoossa. Hänen vuoden 2019 kirjansa A Fistful of Shells voitti useita kansainvälisiä kirjallisuuspalkintoja. Hän on kirjoittanut teoksen The Covid Consensus: The New Politics of Global Inequality (Hurst & Co/OUP).
