Menikö kaikki oikein eduskunnan IHR lähetekeskustelussa 29.4.2025 ? WEF:n Young Global Leader ja sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen puolusti tiukasti WHO:ta huolimatta rohkeiden kansanedustajien esittämästä kritiikistä. Nyt kansalaisaktivisti Kari Ruokola erittelee ministerin tekemät virheet.
Kansalaisaktivisti lähettää avoimen kirjeen ministerille
Arvoisa sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen,
Kirjoitan teille, koska olen syvästi huolissani hallituksen
esityksestä (29.4.2025) Maailman terveysjärjestön (WHO)
kansainvälisten terveyssäännösten (IHR) muutosten hyväksymiseksi ja
voimaansaattamiseksi. Esitys on paitsi epäonnistunut myös
harhaanjohtava, koska se ei tuo esiin räikeitä menettelyllisiä
rikkomuksia, jotka kyseenalaistavat muutosten legitimiteetin ja Suomen
sitoutumisen oikeudellisen perustan.
Vastatessanne kansanedustaja Juha Mäenpään kirjalliseen kysymykseen
(KK 40/2025 vp) 12.3.2025 totesitte: ”Yhteenvetona voidaan todeta, että
sekä 55 artiklan 2 kohdan kirjainta että henkeä on noudatettu.”
Tämä väite on räikeässä ristiriidassa WHO:n 77. yleiskokouksen
(27.5.–1.6.2024) dokumentoitujen tapahtumien kanssa.
Esittelypuheenvuorossanne kuvasitte IHR-muutosten käsittelyä
jäsenvaltioiden neuvotteluissa, mutta jätitte mainitsematta A-komitean
äänestyksen tuloksen ja menettelylliset ongelmat, jotka osoittavat
prosessin olleen kaikkea muuta kuin sääntöjen mukainen.
A-komitea hylkäsi IHR-muutokset 30.5.2024 klo 22.15 äänestyksessä
selvin luvuin: 26 puolesta, 67 vastaan, 9 tyhjää, poissa 75, yhteensä
177 [WHO:n yleiskokouksen pöytäkirjat]. Tämä tulos osoitti
yksiselitteisen vastustuksen muutoksille. Vaikka olitte osallistunut
yleiskokoukseen 27.–29.5.2024 ja poistunut ennen äänestystä,
teillä ja sosiaali- ja terveysministeriöllä oli velvollisuus olla
tietoisia tästä merkittävästä päätöksestä.
Odottamatta ja yllättäen A-komitea kutsuttiin uudelleen koolle
1.6.2024 klo 19:30 täysistunnon keskeytyksen aikana ilman
päätösvaltaisuuden tarkistusta, mikä rikkoo WHO:n menettelyohjeita
(sääntö 85) [WHO:n perusasiakirjat, 49. painos, 2020]. Puheenjohtajan
esityksestä jäljellä olevat asialistakohdat siirrettiin täysistuntoon.
Erityisen räikeä rikkomus oli IHR:n artiklan 55(2) 4 kuukauden
määräajan laiminlyönti, joka edellyttää muutosehdotusten jakamista
jäsenmaille 4 kuukautta ennen niiden hyväksymistä. Tämä
määräaika ei toteutunut, mikä tekee muutosten hyväksymisen
oikeudellisesti kyseenalaiseksi [Opinio Juris, 20.9.2024]. Lisäksi
lopullisia raportteja ja päätöslauselmaluonnoksia ei jaettu
edustajille 24 tuntia ennen äänestystä, vastoin WHO:n sääntöjä.
Tästä huolimatta muutokset hyväksyttiin täysistunnossa 1.6.2024 klo
21.07 ilman muodollista äänestystä, vastoin WHO:n perustuslakia ja
IHR:n artiklaa 55(2).
Väitteenne artiklan 55(2) noudattamisesta on harhaanjohtava ja asettaa
kyseenalaiseksi tiedonantojenne luotettavuuden. Herää väistämätön
kysymys: jätittekö tietoisesti kertomatta eduskunnan puhemiehelle ja
kansanedustajille prosessin tosiasiallisen laidan, vai eikö
ministeriöllä ollut täyttä tietoa tapahtumista?
Sosiaali- ja terveysministeriöllä on hallussaan kattava tieto IHR-muutosten
käsittelystä, kansallisesta lainsäädännöstä ja kansainvälisestä
oikeudesta, joten tietämättömyyteen vetoaminen ei ole uskottavaa.
Suomen kansainväliset sitoumukset asettavat tiukat vaatimukset
päätöksentekoprosessin läpinäkyvyydelle ja oikeudelliselle
perustalle:
– Wienin sopimus kansainvälisten sopimusten oikeudesta (1969) velvoittaa
(artiklat 18 ja 27) varmistamaan, että sopimukset käsitellään
läpinäkyvästi ja kansallista lainsäädäntöä kunnioittaen [SopS
32–33/1980].
– Yleinen ihmisoikeuksien julistus (1948) ja Kansalaisoikeuksia ja
poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus (ICCPR, 1966) takaavat
(artikla 19) kansalaisten oikeuden tietoon [ICCPR, 1966].
– WHO:n perustuslaki (1946) asettaa vastuun varmistaa demokraattiset
prosessit [WHO:n perusasiakirjat, 2020].
– Kansainvälisen tuomioistuimen ennakkotapaukset, kuten
Gabčíkovo-Nagymaros (1997), korostavat sopimusten noudattamisen
merkitystä [ICJ, 1997].
Nämä periaatteet on ohitettu IHR-muutosten käsittelyssä, mikä
vaarantaa Suomen kansallisen itsemääräämisoikeuden ja kansalaisten
oikeudet. IHR-muutokset voivat lisätä WHO:n valtaa kansallisten
terveyspolitiikkojen yli, mikä on ristiriidassa Suomen perustuslain (§
1, itsemääräämisoikeus; § 6–7, perusoikeudet) kanssa [731/1999].
Muutosten vaikutuksia perusoikeuksiin, kuten liikkumisvapauteen ja
yksityisyyteen, ei ole riittävästi arvioitu, mikä rikkoo Euroopan
ihmisoikeussopimuksen (1950) artikloja 8 ja 10.
Kansalaisilla on oikeus odottaa, että ministeri ja hallitus toimivat
avoimesti ja totuudenmukaisesti, erityisesti kun kyseessä ovat
kansainväliset sopimukset, jotka vaikuttavat kansalliseen
suvereniteettiin ja perusoikeuksiin. Väitteenne sääntöjen mukaisesta
prosessista ei kestä tarkastelua, ja esitys 29.4.2025 estää
eduskuntaa tekemästä informoitua päätöstä.
Pyydän teitä selittämään, miksi eduskunnalle ei annettu
täydellistä ja totuudenmukaista kuvaa IHR-muutosten käsittelyn
ongelmista, erityisesti artiklan 55(2) räikeästä rikkomisesta.
Lisäksi vaadin, että hallitus vetää esityksensä takaisin ja arvioi
uudelleen sen oikeudellisen ja demokraattisen perustan. Läpinäkyvyys,
demokratia ja kansalaisten oikeudet eivät ole neuvoteltavissa – ne
ovat kansanvallan kulmakiviä.
Kunnioittavasti,
Kari Ruokola
