Olen antanut alla olevan lausunnon viralliseen Lausuntopalvelu.fi -palveluun, jossa se on julkisesti luettavissa.
Sylvi Silvennoinen-Kassinen
Lausuntopyyntö luonnoksesta hallituksen esitykseksi poliisilain 5 a luvun (siviilitiedustelu) muuttamiseksi ja siihen liittyviksi laeiksi
Lausuntopyynnön diaarinumero: VN/36541/2024
Kiitos mahdollisuudesta antaa lausunto.
LAIN TAVOITTEET
Tavoitteena on mahdollistaa ja turvata suojelupoliisin tarkoituksenmukainen ja tehokas toiminta sekä kansallisesti että kansainvälisesti.
On täysin perusteltua, että Suomella tulee olla valmius tunnistaa, ennaltaehkäistä ja torjua vakoilua, hybridivaikuttamista, terrorismia, vakavia rikoksia ja sotilaallista uhkaa.
SIVIILITIEDUSTELULAIN LAAJEMPAA TARKASTELUA
Tiedustelu on tärkeää, kun torjutaan terrorismia, hybridivaikuttamista, vakoilua, vaarallisia rikoksia ja sotilaallista tai muuta ulkoista uhkaa.
Ei ole epäilystä siitä, että terrorismin ja sodan uhat halutaan välttää. Pitää kuitenkin olla hereillä, että valtion kasvava valta ei vie perusoikeuksiamme näiden uhkien torjunnan varjolla.
Salaiseen toimintaan kuuluu luonnostaan voima, jota on vaikea kontrolloida. Siksi pitää olla valvonta- ja tarkastusmekanismit. Nyt ehdotetussa lakimuutoksessa suojelupoliisi saa runsaasti lisää valtuuksia ja samalla heikennetään kontrollia, jos mm. luovutaan ilmoittamisvelvollisuudesta.
Demokratian kantava voima on sen vapaus. Demokratia on onnistunein hallitusmuoto ja sitä on suojeltava. On historiasta tuttua, että keinot, joita on käytetty ulkoisen uhan torjumiseen, ovatkin muuttuneet tyrannian välineiksi. Ajatellaan vaikkapa sellaisia kuin KGB, Stasi tai Gestapo. Salaisella tiedusteluelimellä voi olla niin paljon valtaa, että sitä kutsutaan nimellä ”deep state”. Thomas Jefferson on todennut, että ”kun ihmiset pelkäävät omaa hallitustaan, on kyse tyranniasta. Kun hallitus pelkää kansaansa, on kyse vapaudesta”. Tyrannia voi tulla valeasussa, joka on taistelu vierasta valtaa tai uhkaa vastaan. Tuolloin tiedustellaan henkilöitä, jotka paljastavat epämieluisia totuuksia ja vaativat läpinäkyvyyttä ja avoimuutta. Mukana on pelon lietsontaa ihmisten mielen haltuun ottamiseksi. Pelotellaan terrorismilla, hyökkäyksillä, sodilla ja pandemioilla.
Hallitus on murentamassa kansalaisten perustuslaillisia oikeuksia usealla rintamalla. Perustuslain 10 §:n muutosehdotus muuttaisi kotirauhan suojaa tavalla, joka mahdollistaisi puuttumisen kotirauhaan pelkän uhkan perusteella, ei vain rikoksen perusteella. Muutos sallisi myös puuttua luottamukselliseen viestiin.
Toinen merkittävä ihmis- ja perusoikeuksia loukkaava lakiehdotus on Tartuntatautilain muutosehdotus. Siinä määrättäisiin pakkorokotuksia, pakkokaranteeneja, pakkoeristyksiä, pakkolääkityksiä ja elinkeinotoiminnan pakkorajoituksia. Pakkotoimista kieltäytymisestä seuraisi sakot tai jopa vuosi vankeutta.
Nyt esillä oleva siviilitiedustelulaki rikkoo monia kansallisia perustuslain pykäliä, EU:n voimassa olevaa lainsäädäntöä, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen artikloita. Herää kysymys, miten kaikkia näitä perus- ja ihmisoikeuksia suojelevia säännöksiä voidaan rikkoa? Vastaus on, että tarkoituksellisesti on avattu ”porsaanreikä” eli mahdollisuus kiertää lain tai säädöksen noudattaminen. Tämä kiertämismahdollisuus on se, että ihmis- ja perusoikeuksia voidaan rikkoa, jos rikkominen tehdään luvalliseksi kansallisella lailla. Tätä mahdollisuutta hallitus on nyt hyödyntämässä merkittävillä lakimuutoksilla, mikä murentaa perinteistä demokratiaamme ja se on siten tuomittavaa.
Jos hallituksen ehdottamat muutokset perustuslakiin, tartuntatautilakiin ja siviilitiedustelulakiin toteutuvat, valtiovalta saa kansalaisiin oikeudet, joita voidaan haluttaessa käyttää totalitäärisesti. Tällainen mahdollisuus tulee sulkea pois lainsäädännöstä. Samalla on kuitenkin luotava hyvät edellytykset torjua terrorismia, hybridivaikuttamista, vakoilua, vakavia rikoksia ja sotilaallista uhkaa, missä oikein suunnattu tiedustelu on välttämätöntä.
Seuraavaksi esitän havaintoja ja ehdotuksia siviilitiedustelulakiehdotuksesta:
SALAISEN TIEDUSTELUN KOHTEET
Salainen tiedustelu kohdistuu valtiollisiin tai niihin verrattaviin tahoihin sekä ei-valtiollisiin tahoihin. Yksityiset kansalaiset ovat ei-valtiollisia tahoja.
Mukaan on otettu myös kansanvaltaista yhteiskuntajärjestystä vakavasti uhkaava toiminta, suuren ihmismäärän henkeä tai terveyttä taikka yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja uhkaava toiminta. Lisäksi tunnistettaviaympäristöjä ovat esimerkiksi äärioikeistolaiset, ääri-islamistiset ja valtiollisen vaikuttamisen kannalta merkitykselliset foorumit.
Tietoliikennetiedustelun kohdentaminen tapahtuu ”automatisoidun erottelun avulla” (5 §).
Johtopäätös:
Salaisen suojelupoliisin tulee pitäytyä perustehtävässään tunnistaa, ennaltaehkäistä ja torjua vakoilua, hybridivaikuttamista, terrorismia, vakavia rikoksia ja sotilaallista uhkaa.
Henkilöön kohdistuvasta tiedustelusta lakiehdotus toteaa täysin oikeutetusti, että ”Siviilitiedustelun toimenpiteen kohdentaminen ei saa ilman hyväksyttävää perustetta perustua henkilöiden ikään, sukupuoleen, alkuperään, kansalaisuuteen, asuinpaikkaan, kieleen, uskontoon, vakaumukseen, mielipiteeseen, poliittiseen toimintaan, ammattiyhdistystoimintaan, perhesuhteisiin, terveydentilaan, vammasuuteen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai muuhun henkilöön liittyvään syyhyn” (12.1.5.)
Jää kuitenkin auki, mikä on ”hyväksyttävä peruste” poiketa annetusta säännöstä. Tällainen ”hyväksyttävä peruste” tulee määritellä laissa tarkemmin.
KANSALAISEN MUUTTUVA ASEMA LAKIEHDOTUKSESSA
Tiedustelu voidaan kohdistaa henkilöön. Se kattaisi kaikki telepäätelaitteet ja -osoitteet, jotka ovat kohdehenkilön hallussa tai käytössä. Tiedustelu ei koskisi erikseen jokaista laitetta vaan kohdistuisi kokonaisuuteen. Nämä ovat salaisia pakkokeinoja.
Laitteen, menetelmän tai ohjelmiston asentaminen tai sen pois ottaminen ei saa tapahtua pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävässä tilassa (16 §). Muuten laite, menetelmä tai ohjelmisto voitaisiin sijoittaa mihin tahansa esineeseen, aineeseen, omaisuuteen, tilaan tai muuhun paikkaan tai tietojärjestelmään. Suojelupoliisi voisi käyttää ulkopuolista henkilöä asennukseen. Tähän valittaisiin henkilö, jolla on luonnollinen pääsy kohteeseen, johon asennus tapahtuu. Suojelupoliisin virkamiehellä tai ulkopuolisella avustajalla on tällöin oikeus mennä salaa kohteisiin.
16 § pykälä mahdollistaa siis televalvonnan, teknisen kuunteluun, teknisen katselun, teknisen seurannan ja teknisen laitetarkkailun.
Kerättävien tietojen kohteena voi olla puhelinnumero ja sähköpostiosoite ja hakuehtona voi olla myös henkilön telepäätelaite tai -osoite. Myös viestinnän sisällöllinen hakuehto aiotaan sallia.
Suojelupoliisilla on myös oikeus siviilitiedustelussa jäljentää asiakirja tai esine. Samoin sillä olisi oikeus ottaa aine, omaisuus tai esine tilapäisesti haltuun (28 a §).
Suojelupoliisin tiedonsaanti laajenee merkittävästi, kun viranomaisten avustamisvelvollisuus laajennetaan koskemaan Suomessa sijaitsevia teleyrityksiä, tietoyhteiskunnan palveluntarjoajia, viestinnän välittäjiä ja ehkä konesaliyrityksiäkin (51 §). Näillä on kansalaisista mittavat historialliset ja ajankohtaiset tiedot.
Johtopäätös:
Yksittäinen kansalainen ja kaikki hänen sähköinen kommunikaationsa on lakiehdotuksen mukaan tarvittaessa avoin salaiselle tiedonhankinnalle kaikin mahdollisin keinoin. Vaikka lain tarkoitus ei olisi, niin tämä mahdollistaa myös ideologisen ja poliittisen tiedonhankinnan. Se voi johtaa pahimmillaan valtion tai EU:n virallisten doktriinien kritisoimisen leimaamisen ”kansanvaltaista yhteiskuntajärjestystä vakavasti uhkaavaksi toiminnaksi”. Tästä syystä tiedustelua ei tule ulottaa yksittäisen kansalaisen ajatuksen ja sananvapauden oikeuksiin. Ajankohtainen esimerkki tästä on ihmisten erilainen suhtautuminen rokotuspolitiikkaan. Tästä on myös kansainvälisiä esimerkkejä.
KANSALAISEN OIKEUDELLINEN ASEMA
Merkittävä muutos kansalaisen oikeudelliseen asemaan tiedustelun kohteena on, että tietoliikenteeseen kohdistuvasta tiedustelusta ei enää tarvitsisi ilmoittaa eli ilmoittamisvelvollisuudesta luovuttaisiin (20 §). Kysymys on tässä muuhun kuin valtiolliseen toimijaan kohdistuvasta tietoliikennetiedustelusta.
Kansalainen ei siis ole lainkaan tietoinen, että hän on tiedustelun kohteena. Jos hän EPÄILEE joutuneensa tiedustelun kohteeksi, hän voi pyytää tiedusteluvalvontavaltuutettua tarkastamaan, onko hän joutunut tiedustelumenetelmän kohteeksi ja onko asiassa menetelty lainmukaisesti. Hän voi myös kannella tiedusteluvalvontavaltuutetun valvontavaltaan kuuluvassa asiassa. Hän voi myös tehdä edelleen kantelun oikeusasiamiehelle ja viime kädessä nostaa kanteen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa (EIT).
Valitus- tai kantelumahdollisuuden käytön edellytyksenä yleensä on, että henkilö saa viranomaiselta tiedon häneen kohdistetusta tiedonhankinnasta sen jälkeen, kun tiedonhankintakeinon käyttö on päättynyt. Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) 13 artiklan mukaan jokaisella, jonka oikeuksia ja vapauksia on loukattu, on oltava käytettävissään tehokas oikeussuojakeino (”effective remedy”) Artiklan toteutumiseen liittyy olennaisesti ilmoitusvelvollisuus tai viranomaisen toimenpiteiden kohteena olleen henkilön oikeus saada asiansa selvitettäväksi.
Johtopäätös:
On perusteltua luopua ilmoitusvelvollisuudesta, jos henkilö on mukana terrorismissa, hybridivaikuttamisessa, vakoilussa, vakavissa rikoksissa tai sotilaallisissa uhkatoimissa.
Ilmoitusvelvollisuus olisi hyvä säilyttää, jos tiedustelun kohde ei ole toiminut lain vastaisesti. Tällaisessa tapauksessa ilmoitusvelvollisuudesta luopuminen romuttaa yksittäisen kansalaisen oikeusturvaa. Tiedon sijasta hän joutuu pelkän epäilynsä ajamana oikeussuojatoimiin, joilta salaus vie mahdollisuuden esittää näyttö oikeuksiensa loukkauksista.
Lainsäädännössä tulee lisäksi taata, että salassapito-oikeuteen vedoten ei salata mahdolliseen rikokseen liittyvää todistusaineistoa.
KANSALAISTEN PERUSOIKEUKSIEN LOUKKAUS
Hallitus myöntää tämän lakiehdotuksen loukkaavan kansalaisten perusoikeuksia. Näitä ovat yhdenvertaisuus (PL 6 §), oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen (PL 7 §), yksityiselämän suoja (PL 10§), sananvapaus ja julkisuus (PL 12 §), omaisuuden suoja (PL 15 §), oikeus työhön ja elinkeinovapaus (PL 18 §) sekä oikeusturva (PL 21 §). Lakiehdotuksia on arvioitava myös vastuuta virkatoimista koskevan 118 §:n ja hallintotehtävän antamista muulle kuin viranomaiselle koskevan 124 §:n kannalta.
Suomi on velvollinen noudattamaan EU:n peruskirjaa ja lainsäädäntöä, mutta ne antavat tietoisesti jäsenvaltioille mahdollisuuden perus- ja ihmisoikeuksien rikkomiseen. Tämä tapahtuu niin, että voidaan säätää kansallinen laki, joka tekee luvalliseksi kyseiset rikkomiset.
EIS 8(1) artiklan mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta. EIS 8 artiklan takaamiin oikeuksiin puuttumisen on perustuttava kansalliseen lakiin. EU:n Perusoikeuskirjan 52 artikla määrää perusoikeuskirjalla turvattujen oikeuksien kattavuudesta. Artiklan 1 kappaleen mukaan perusoikeuskirjassa tunnustettujen oikeuksien ja vapauksien käyttämistä voidaan rajoittaa ainoastaan lailla.
Lakiehdotuksessa hallitus siis käyttää hyväkseen Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) ja EU:n lainsäädännön porsaanreikiä, jotka sallivat kansalaisten perusoikeuksien rikkomisen, jos valtio säätää lain, jolla ne säädetään luvallisiksi.
Hallitus esittää perusteluissaan vielä mm. seuraavaa: EIT ei torju ehdottomasti ns. massavalvonnan (bulk interception regime) käyttöä.
Johtopäätös:
Suomen tulee lainsäädännössään noudattaa tekemiään sopimuksia niin, että perus- ja ihmisoikeudet toteutuvat eikä niiden rikkomisesta tule säätää poikkeuksia koskemaan muita kuin sellaisia henkilöitä, jotka ovat mukana terrorismissa, hybridivaikuttamisessa, vakoilussa, vakavissa rikoksissa tai sotilaallisissa uhkatoimissa.
SUOJELUPOLIISIN TOIMINNAN VALVONTA
Ilmoitusvelvollisuudella taataan yksilön mahdollisuus oikeusturvaan. Salaisessa toiminnassa toiminnan kohde ei tiedä olevansa tiedustelun kohteena. EIT:n mukaan ensisijainen vastuu toiminnan lainmukaisuudesta on viranomaisella. Salaisen toiminnan oikeudenmukaisuuden sanotaan lakiehdotuksessa perustuvan sen vastuullisuuteen. Vastuun katsotaan toteutuvan sillä, että perusoikeuksien rajoittamisvaltuuksia annetaan vain henkilöille, joilla on riittävä koulutus ja pätevyys.
Tiedustelumenetelmien osalta ei voida käyttää muutoksenhakumahdollisuutta tai ilmoitusvelvollisuutta oikeusturvan takeena. Suojelupoliisin oman, sisäisen laillisuusvalvonnan lisäksi siviilitiedustelua valvoo tiedusteluvalvontavaltuutettu ja sisäministeriö. Toimintaa valvoo myös eduskunnan oikeusasiamies.
Kansalaisten katsotaan laajasti valvovan salaista toimintaa sillä, että kuka tahansa voi tehdä sitä koskevan tutkimispyynnön tai kantelun. Lain valmistelussa ajatellaan tämän ylläpitävän vastuullisuutta pelotteena, jotta tutkimuspyynnöt tai kantelut eivät johtaisi jatkotoimenpiteisiin, joista seuraisi rikosvastuu ja vahingonkorvausten maksaminen, maineriski ja luottamuksen menettäminen.
Johtopäätös:
Voidaanko virkamiehet saattaa oikeudelliseen vastuuseen mahdollisista väärinkäytöksistä tai jopa rikoksista? Yksittäisen kansalaisen on mahdoton saattaa virkamiestä vastuuseen salaisesta toiminnasta, jos hän ei tiedä mitä hänelle on salassa tehty ja kuka sen teki. Tästä lähtökohdasta on perusteetonta väittää, että mahdollinen tutkimuspyynnön tai kantelun tekeminen olisi ”suojelupoliisin tehokasta valvontaa”. Tämä korostuu, jos ilmoitusvelvollisuudesta luovutaan kokonaan.
HENKILÖTIETOJEN KÄSITTELY
Suojelupoliisilla on oikeus pitää henkilörekistereitä, luovuttaa henkilötietoja toisille valtioille ja kansainvälisille järjestöille. Sillä on myös lupa saada henkilötietoja siviilitiedustelun tehtävien hoitamiseen.
Johtopäätös:
Yllä mainitut oikeudet palvelevat oikeutetusti suojelupoliisin tehtävää sen etsiessä henkilöitä, joilla on tarkoitus uhata maata vakoilulla, hybridivaikuttamisella, terrorismilla, vakavilla rikoksilla tai sotilaallisella uhalla. Samat oikeudet kääntyvät kansalaisia vastaan, jos ne kohdistetaan kansalaisten ideologisiin ja poliittisiin näkemyksiin, jotka kuuluvat ajatuksen- ja sananvapauden piiriin demokratiassa. Näissä tapauksissa henkilötiedot tulee suojata. Tähän liittyy tarve määritellä, mikä on ”hyväksyttävä peruste” kohdistaa salainen tiedustelu yksittäisen henkilöön.
ASIAKIRJOJEN SALASSAPITOAIKOJEN PIDENNYS
Julkisuuslain kohdalla ehdotettu lakimuutos salassapitoajan pidentämisestä 25 vuodesta 40 vuoteen turvaisi ulkoministeriön, TP UTVA:n sekä tasavallan presidentin ja tasavallan presidentin kanslian asiakirjojen välttämättömän salassapidon (4.2.2.2). Salassapitoaika pitenisi 60 vuoteen sisäministeriön, suojelupoliisin ja sotilastiedustelun kohdalla. Kansainvälisiltä järjestöiltä, kuten Natolta, tai toisilta valtioilta saatuja turvaluokiteltuja asiakirjoja suojataan Suomessa 25 vuoden yleisen salassapitoajan jälkeenkin.
Salassapito rajoittaa perustuslain 12 §:n 2 momentissa säädettyä kansalaisten oikeutta saada tietoa. Euroopan neuvoston yleissopimus (SopS 101-103/2020) takaa jokaiselle oikeuden pyynnöstä saada tieto viranomaisen asiakirjasta ja se rakentuu nimenomaan julkisuusperiaatteelle.
Julkisuusperiaate liittyy myös perustuslaissa turvattuun sananvapauteen.
Johtopäätös:
Ehdotettu salassapitoajan pidentäminen vaikuttaa kansalaisten mahdollisuuksiin saada tietoja viranomaisten toiminnasta ja yhteiskuntaoloista. Asiakirjan salaaminentuottaa ongelmia varsinkin silloin, kun asiakirjan sisältö koskettaa kansalaista – vaikkapa häneen ruiskutettavaa lääkinnällistä ainetta. Asiakirjan salauksesta pitää voida luopua, jos sen sisältämän tiedon julkistaminen auttaa estämään vahinkoja millä elämän alueella tahansa. Tämä on syytä ottaa huomioon lakimuutoksessa.
KANSAINVÄLINEN YHTEISTYÖ (57 §)
Kansainvälisissä tiedusteluoperaatioissa halutaan sallia kaikki mahdolliset tiedustelumenetelmät. Toiminta olisi suojelupoliisin avustamista. Lisäksi voidaan sallia ulkomaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle oikeus toimia Suomen alueella.
Johtopäätös:
Jää suojelupoliisin vastuulle, että yhteistyö palvelee Suomen etuja. Tässä on vastavakoilun paikka estää vieraan vallan pahantahtoinen soluttautuminen suojelupoliisiin.
(55 §) YHTEISTYÖ MUIDEN VIRANOMAISTEN, YRITYSTEN JA YHTEISÖJEN KANSSA
Tietojen luovutusta laajennettaisiin niin, että suojelupoliisi voisi luovuttaa yrityksille ja muille yhteisöille salassapitosäännösten estämättä muita kuin henkilötietoja koskevia tietoja, jos tietojen luovuttaminen olisi tarpeen kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi. Tietojen luovuttamista ei olisi enää sidottu välttämättömyyteen vaan tarpeellisuuteen.
Johtopäätös:
Yllä mainittu madaltaa kynnystä luovuttaa salassa pidettäviä tietoja tahoille, joita ei ole tarkemmin määritelty. Siksi tämä lainkohta on liian avoin ja vaatii täsmennystä. Luovutuskynnystä madaltaa myös se, että luovutuksen ei tarvitsisi enää olla välttämätöntä.
LOPPUPÄÄTELMÄ
Toimiva siviilitiedustelu on välttämätön kansallisten uhkien torjunnassa. Siviilitiedustelu on kohdistettava henkilöihin ja tahoihin, jotka uhkaavat maata terrorismilla, hybridivaikuttamisella, vakoilulla, vakavilla rikoksilla tai sotilaallisella uhalla. Tämän rinnalla on muiden kansalaisten perus- ja ihmisoikeudet taattava laissa.
Lausunnon antaja:
Sylvi Silvennoinen-Kassinen, erikoislääkäri, LKT, dosentti
