Olen pitkään puhunut siitä, että nykyinen lääketiede on kriisissä. Yli 100 vuotta vanha Rockefellerin lääketiede keskittyy oireiden hoitoon petrokemian tuotteilla, ja juurisyyt jäävät selvittämättä tai niitä tahallaan peitetään.
Hyvin monilla potilailla lääkekaappi kostuu samoista lääkkeistä: verenpaine-, kolesteroli-, uni-, masennus-, verenohennus-, kipu- ja närästyslääkkeet. Olisi mielenkiintoista tehdä populaatiotasolla selvitys, kuinka suuri osa väestöstä käyttää tätä lääkkeiden ”kukkakimppua”. Minun veikkaukseni on, että noin 80 %:lla yli 50-vuotiaista löytyy tällainen yhdistelmä. Kuka ottaa kopin ja tekee rekisteritutkimuksen?
Tämä blogisarja sinänsä ei kyseenalaista järkevää ja perusteltua lääkkeiden käyttöä. Pääsanomana on se, että tarvitaan parempaa kliinistä osaamista sekä kliinisiä tutkimuksia, jotka on suunniteltu ja suoritettu ilman lääkemafian vaikutusta. Lääkkeiden käytön tulee olla tiukasti valvottua, ja siinä tulee seurata potilaan vointia, hoitovastetta ja tarpeita. Blogisarja käsittelee näistä perusperiaatteista poikkeavuuksia. Ilman, että lääkärit itse ”nostavat kissan pöydälle”, potilailla on tuskin mahdollisuutta parantaa nykykäytäntöä.
Koronaplandemia toi esiin paljon hyvääkin, sillä ainakin räikeät valheet pakottivat monet paneutumaan lääketieteellisiin perusteisiin ja arvioimaan uudestaan, pitääkö se, mitä meille on iskostettu viimeiset kymmenet vuodet paikkansa. Pitääkö lääkäreiden nyt oppia unohtamaan aiemmin oppimansa ja opetella asiat uudestaan? Tietoa on valtavasti, mutta sitä ei ole systematisoitu kuin Rockefellerin lääketieteessä. Termi lääketiede on varsin osuva, sillä nykyinen lääketiede on tiede (tai tuntuma) lääkkeistä.
Olen positiivisesti yllättänyt, kun löysin lääkäriportaalista seuraavan artikkelin.
Onneksemme Suomessa löytyy paljon eettisiä ja osaavia lääkäreitä, kuten kliinisen metabolian professori Kirsi Pietiläinen, joka vastustaa chattilääkärin (mikä sanahirviö!) kirjoittamia OZEMPIC-lääkkeen reseptejä viiden minuutin haastattelun perusteella.
Ozempicista kirjoitan erillisen blogin.
Koko digilääketiede pitää mielestäni arvioida uusiksi. Mitään ensimmäisiä kontakteja digilääkäriin, puhumattakaan chatista, ei saisi tapahtua etänä, puhumattakaan reseptien kirjoittamisesta. Lääkärin TÄYTYY nähdä ja tutkia potilas. Tämä on koko hoidon perusta. Asia korostuu silloin kun kyseessä on krooninen sairaus, jota ei voi mitenkään selvittää 5–10 minuutin vastaanottoajalla. Nykyisin kliininen hoito perustuu tuotantotalousprosessiin: Potilas sisään – 10 min – resepti ulos. Mitään selvitystä polyfarmasian aiheuttamista interaktioista ei tehdä. Harva vaivautuu tarkistamaan koko lääkelistan ja kylmän rauhallisesti purkamaan pitkän listan turhia lääkkeitä.
Lääketiede on omaksunut lääkkeiden lobbauksen roolin.
Kerron esimerkin: 70-vuotias normaalipainoinen terveellistä ravintoa syövä liikuntaa harrastava nainen ilman riskitekijöitä on pyytänyt vuosittaisen laboratoriokontrollin. Kaikki parametrit sekä verenpaineseuranta ovat normaaliarvoissa paitsi LDL-kolesteroli, joka oli 3.4 mmol/L, ylärajan ollessa 3. Lääkäri, tai kenties chattilääkäri, on neuvonut kolesterolilääkkeen käyttöä näkemättä ja haastattelematta potilasta. Kyseinen lääke kuuluu statiiniryhmään, joista kirjoitan myöhemmin omaa bloginsa. Statiini ilman mitokondrioita suojaavaa ubikinoni Q10-valmistetta! Tällä tasolla on meidän Rockefellerin petrokemian tuotteisiin perustuva nykylääketieteemme.
Alempana poimintoja Health Freedom Defence Fundin substackista, jossa viitataan tri Robert Mendelsohnin elämänfilosofiaan.
”Moderni lääketiede”, eli Rockefellerin lääketiede, on harhautunut kauas niiden ihmisten tarpeista, joita sen pitäisi auttaa. Lääketieteellisten virheiden, diagnostisten epäonnistumisten, hoitovirheiden, lääketeollisuuden korruption, paisuneiden menojen ja huonojen tulosten pitkä ja traaginen historia on kuvattu laajasti ja yksityiskohtaisesti.
Vaikka ilmiöllä on tällä hetkellä kuristusote ideologisista perusteista ja terveydenhuoltoalasta, on tärkeää muistuttaa itsellemme, että se ei ole aina ollut näin, eikä sen tarvitse pysyä näin.
Yksi ensimmäisistä askeleista kohti palauttavampaa ja myötätuntoisempaa lääketieteellistä järjestelmää on palata takaisin historiaan ja tutkia kaikkia mahdollisuuksia, jotka ”olisivat voineet olla”, jos lääketieteen alan kehityskaaren olisi annettu kehittyä oikeaan suuntaan.
Lääketieteen tohtori Robert Mendelsohn esitti kirjassaan ”Confessions of a Medical Heretic” (Lääketieteellisen kerettiläisen tunnustuksia) kiistanalaisen lausunnon: ”Lääketiede ei perustu tieteeseen – se perustuu uskoon.”
Tohtori Mendelsohn oli yhdysvaltalainen lastenlääkäri, joka suoritti lääketieteen tohtorin tutkinnon Chicagon yliopistossa vuonna 1951. Hän toimi 12 vuotta opettajana Northwest University Medical Collegessa ja seuraavat 12 vuotta lastenlääketieteen, yhteisöterveyden ja ennaltaehkäisevän lääketieteen apulaisprofessorina Illinoisin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. Hän esiintyi yli 500 televisio- ja radiokeskusteluohjelmassa ja kirjoitti viisi kirjaa: ”Lääketieteellisen harhaoppisen tunnustuksia”, ”Mieskäytäntö: Miten lääkärit manipuloivat naisia”, ”Mutta lääkäri, siitä rokotteesta”: ”Rokotusriskit ja miten välttää niitä”, ja ”Kuinka kasvattaa terve lapsi lääkäristäsi huolimatta”.
Tohtori Mendelsohnilla oli kokopäiväinen yksityinen lastenlääkärin vastaanotto Chicagon toimistossaan vuosina 1956–1967, ja ”eläkkeelle jäätyään” hän jatkoi kaikenikäisten potilaiden hoitamista konsultointipohjalta kotonaan. Hän oli myös pitkäaikainen vapaaehtoisen imetyksen tukijärjestön La Leche League Internationalin tukija, toimi sen lääketieteellisessä neuvoa-antavassa toimikunnassa ja puhui usein sen konferensseissa.
Tri Mendelsohnin tapa kohdella äitejä, ja itse asiassa kaikkia potilaitaan suurella kunnioituksella ja arvokkuudella, ansaitsi hänelle lempinimen ”Kansan lääkäri”.
Tri Mendelsohn tunnetaan parhaiten teoksestaan ”Lääketieteellisen kerettiläisen tunnustukset” joka alkaa liikuttavalla julistuksella: ”En usko nykyaikaiseen lääketieteeseen. Olen lääketieteellinen kerettiläinen. Tämän kirjan tavoitteena on saada sinutkin ryhtymään kerettiläiseksi.”
Tri Mendelsohn kannusti potilaita tutkimaan harkitsemiensa lääkkeiden määräämistietoja ja kehotti vanhempia harkitsemaan huolellisesti rutiininomaisesti suositeltujen rokotusten haittoja ja hyötyjä. Lisäksi hän kannusti potilaita oppimaan ja kokeilemaan elämäntapamuutoksia sekä valitsemaan luonnollisia lähestymistapoja terveydenhuoltoonsa sen sijaan, että he automaattisesti turvautuisivat lääkkeisiin.
Nämä neuvot ovat nyt enemmän kuin koskaan ajankohtaisia.
Tri Mendelsohn oli äänekäs kohdun ja rintarauhasen poiston sekä vaarallisten lääkkeiden kriitikko. Hän suhtautui yhtä lailla kriittisesti kansanterveyden epäonnistumisiin, kuten vuoden 1976 sikainfluenssaepidemiaan ja dietyylistilbestrolia raskauden aikana käyttäneiden naisten tyttärille aiheutuneisiin vahinkoihin. Hän varoitti myös mahdollisesti tarpeettomista ja vaarallisista leikkauksista: ”Yhdeksänkymmentä prosenttia yleisimmistä leikkauksista on parhaimmillaankin vähäarvoisia ja pahimmillaan melko haitallisia”. Hän myös pani merkille lääketeollisuudessa rehottavan miespuolisen sovinismin, joka hänen mukaansa ”levisi amerikkalaisessa lääketieteessä lääketieteellisen tiedekunnan ovista sairaalan ruumishuoneelle”.
Kaikkien saavutustensa ja niistä ansaitsemiensa tunnustusten keskellä Tri Mendelsohn tulisi ehkä ennen kaikkea muistaa suuresta arvostuksestaan vanhempia kohtaan sekä nöyrästä, potilaskeskeisestä lähestymistavastaan hoitoon, joka voitaisiin tiivistää hänen havaintoonsa: ”Vanhemmat ja isovanhemmat ovat viisaampia kuin lääkärit”.
Tamara Tuuminen, erikoislääkäri, dosentti
Helsingissä 17.3.2026
