ILLUUSIOIDEN HÄVIÄMINEN, SAIRAUS, ROKOTUKSET JA UNOHDETTU HISTORIA
Laatinut Sylvi Silvennoinen-Kassinen, LKT, dosentti
Jo isorokkorokotuksen ajoista on synnytetty usko, että rokotteet ovat pelastaneet tartuntataudeilta ja pitävät ne edelleen kurissa, mutta tämä näyttäytyy ihan toisella tavalla historiallisten dokumenttien valossa.
Kirja perustuu historiallisiin dokumentteihin. Englanti aloitti kansallisen kuolemansyyrekisterin vuonna 1838. Kirjan tiedot pohjautuvat virallisiin rekistereihin, oikeudenkäyntien pöytäkirjoihin, tieteellisiin julkaisuihin, potilaskertomuksiin ja lehtiartikkeleihin. Kertomus alkaa ajasta ennen ensimmäistä rokotetta, isorokkorokotetta. Mukana on kuvauksia elinoloista 1800-luvun alusta alkaen seuraten yhteiskunnallista kehitystä, sairastumista ja kuolleisuutta kulkutauteihin sekä vähitellen kuvaan tulevien rokotusten vaikutuksia.
Lopulta hygienian vallankumous ja parantunut ravitsemus taltutti tartuntataudit jo ennen rokotusten ja antibioottien aikaa. Massakuolleisuus laski lähelle nollaa seuraavissa taudeissa: keripukki, lavantaudit, kolera, punatauti, pilkkukuume, kurkkumätä, hinkuyskä, tulirokko, tuhkarokko, keltakuume, tuberkuloosi, lapsivuodekuume, polio ja malaria. Elävät isorokkovirusrokotteet levittivät tautia ja isorokko väheni, kun rokotukset vähenivät!
DISSOLVING ILLUSIONS, DISEASE, VACCINES, AND THE FORGOTTEN HISTORY
Suzanne Humphries, MD, Roman Bystrianyk, 2015
SAIRASTUTTAVAT OLOSUHTEET
Viktoriaanisen Englannin aikana köyhät kaupunkilaiset kuolivat keskimäärin 15–16 vuoden iässä. 1800-luvulla tehtaat vetivät väkeä kaupunkeihin. Asuinolosuhteet olivat kurjat, ylikansoittuneet alueet saastuivat ihmisten ja eläinten jätöksistä, jotka valuivat vesitöihin, joista puolestaan otettiin juomavesi. Viemärit olivat avoviemäreitä ja jätteet kasautuivat kulkureiteille talojen viereen. Perheet makasivat vierekkäin ahtaasti huoneessa maalattialla, usein kosteissa kellarihuoneissa – ilman kunnon vaatteita ja aliravittuina. Huoneisiin ei saanut raitista ilmaa. Ei ollut juoksevaa vettä eikä vessoja. Aikalaiskuvaus: ylivuotavia lantakuoppia, saastetta, nälkää, väsymystä ja kurjuutta joka puolella. Kurjissa oloissa raadettiin pitkiä työpäiviä.
ELÄIMET SAIRASTUTTIVAT
Esimerkkinä 1850 -luvun Lontoo. Ei ollut ympäristölainsäädäntöä. Ilma oli sakeana tehtaiden päästöistä ja ihmiset kompastelivat kaduilla mätäneviin koirien ja hevosten raatoihin. Teurastamot olivat asuinkeskuksissa. Tuhoeläimille ja syöpäläisille oli siis ruokaa. Rotat lisääntyivät, niitä arvioitiin olleen Bostonissa noin 2 miljoonaa vielä vuonna 1917. Sairaalat olivat ylikansoitettuja ja epähygieenisiä. Vuonna 1860 New Yorkissa Mary O´Connor vaati oikeutta, kun rotta oli syönyt hänen vauvaansa sairaalassa.
SAIRASTUTTAVA RUOKA
1800-luvulla ruoka oli usein saastunutta. Eläimiä ruokittiin ja hoidettiin huonosti. Lehmien maito oli saastunutta. Chicagossa maidon välittäjiä syytettiin siitä, että maitonsa tappoi vuosittain kahdeksan tuhatta lasta. Sikoja ruokittiin pilaantuneella lihalla, joka ei kelvannut makkaraksi. Sairaista sioista tehtiin sitten kylläkin makkaraa ja kinkkua myytäväksi. Tuhannet lapset ravittiin niillä ja pilaantuvilla vihanneksilla. Pullovatsaiset lapset olivat värittömiä, ilmeettömiä ja heidän jäsenensä olivat kuihtuneet.
LASTEN KÄRSIMYS
1700-luvun lopulta 1800-luvulle mentäessä tehtaat korvasivat käsityön. Lapset olivat tehdas- ja kaivostyössä seitsemänvuotiaista ylöspäin. Lapset saattoivat asua lähellä tehdasta, olla 12 tunnin vuorotyössä ja nukkua vuoroin samassa sängyssä. John W. Parker raportoi v. 1843, että neljä-viisivuotiaita työskenteli kaivoksessa. Lapset olivat aneemisia, heikkoja, kurjia, monesti raajarikkoja ja melkein joka taudin uhreja. Ruoka oli kehnoa, jos sitä oli ollenkaan. Vuoteena oli vanha hiilisäkki oljilla. Kaivosorjuutta. Tytöt ja naiset tekivät työtä poikien rinnalla. Syvissä kaivoskäytävissä kontattiin ja vedettiin raskasta hiilivaunua vyötäröön kiinnitetyllä kettingillä.
Lapset sairastuivat myös kuumissa lasinpuhaltamoissa. He olivat kalpeita, usein sokeutuivat, kärsivät rajusta pahoinvoinnista, oksensivat, yskivät, saivat flunssia ja reumatismia. He kuolivat usein nuorina heikkouteen ja keuhkoinfektioihin.
New Yorkissa v. 1912 tehtaalla 12-vuotiaat pojat aloittivat säilyketehtaassa työt kello kolme yöllä, 10-vuotiaat tytöt työskentelivät 14,5 tuntia päivässä ja naiset sata tuntia viikossa.
Lapsikuolleisuus oli suuri.
TARTUNTATAUDIT RAIVOSIVAT KURJUUDESSA
Lavantauti
Lavantaudin aiheuttaa Salmonellabakteeri. Se leviää saastuneen ruuan ja juoman välityksellä eli syynä ovat puutteelliset hygieeniset olot. Taudinkuvaan kuuluu vatsakivut, kova kuume ja paha ripuli. 1800–1900 vuosisatojen vaihteessa lavantaudin arvioidaan tappaneen Yhdysvalloissa 40 000–50 000 ihmistä vuosittain. – Sisällissodan aikana sotilaat sairastivat lavantautia yleisesti ja kuolleisuus siihen oli 36,9 %.
Kolera
Kolerabakteeri leviää huonon hygienian ja ylikansoituksen oloissa. Bakteeri aiheuttaa suolistossa vakavan vesimäisen ripulin, oksentelua, kramppeja ja kehon kuivumisen. Vuosina 1816–1926 oli kuusi kolerapandemiaa. Intiassa arvioidaan kuolleen 15 miljoonaa ihmistä koleraan vuosina 1817–1860. Tauti raivosi Venäjällä, Pohjois-Amerikassa, Espanjassa, Japanissa, Persiassa, Egyptissä. Vuonna 1832 Ranskassa koleraan kuoli 120 000 ihmistä.
Punatauti
Punataudin aiheuttaa bakteeri tai ameba. Se leviää ulosteen saastuttaman veden ja ruuan välityksellä. Taudinkuva on verinen ripuli. Yhdysvaltojen sisällissodan aikana (1861–65) punatauti tappoi 186 216 sotilasta eli kaksi kertaa enemmän kuin itse taistelutoimet.
Pilkkukuume
Pilkkukuumetta levittävät luteet, jotka imevät verta ihmisestä. Näin tautia aiheuttavat riketsiat leviävät ihmisestä toiseen epähygieenisissä oloissa. Pilkkukuume on ollut kova tappaja. Esimerkiksi Venäjällä vuosina 1917–1921 tautiin sairastui 25 miljoonaa ihmistä, joista kuoli jopa kolme miljoonaa.
Kurkkumätä
Kurkkumädän aiheuttaa bakteeri Corynebakteeri sillä ehdolla, että kanta tuottaa toksiinia, solumyrkkyä. Tuolloin nieluun muodostuu paksu peite, joka voi tukehduttaa. Myrkky voi levitä myös muihin elimiin. Tauti levisi helposti slummeissa. Esimerkiksi Saksan suurissa kaupungeissa vuosina 1882–1891 kurkkumätään kuoli 111 021 henkilöä ja tuhannesta kuolleesta 45 kuoli kurkkumätään.
Hinkuyskä
Hinkuyskä on bakteerin aiheuttama. Taudinkuvaan kuuluu kurkkukipu, kova kuiva yskä ja kuume. Jälkitautina tuli helposti keuhkokuume. Tauti kulki epidemiana lapsissa. Vuonna 1910 New Yorkissa siihen kuoli 461 ihmistä, kun pelätty lavantauti tappoi samana vuonna 558 ihmistä.
Tulirokko
Tulirokon aiheuttaa Streptococcus pyogenes ryhmän A bakteeri, jos se tuottaa toksiinia, solumyrkkyä. Taudinkuvaan kuuluu tulipunainen ihottuma ja joillekin syntyy vakava sydän- tai munuaistauti. Esimerkiksi Lontoossa vuosina 1874–1861 tulirokko oli kokonaisuudessaan kuolinsyy yhdessä tapauksessa 23:sta kuolemasta. Kuolleisuus tulirokkoon väheni jo paljon ennen antibioottiaikaa.
Tuhkarokko
Tuhkarokon aiheuttaa tuhkarokkovirus. Siihen liittyy nuha, hakkaava yskä, korkea kuume ja kipuja sekä tyypillinen ihottuma. Vuonna 1906 Yhdysvalloissa tuhkarokkoon kuoli 1463 henkilöä, suurin osa heistä alle viisivuotiaita lapsia. Siihen kuoli 2,5 kertaa enemmän ihmisiä kuin tulirokkoon.
Keltakuume
Keltakuume on viruksen aiheuttama akuutti tauti ja sitä levittävät hyttyset. Kuume nousee nopeasti ja iho muuttuu keltaiseksi. Vuonna 1855 keltakuume raivosi Norfolkissa, Portsmouthissa, Gosportissa ja Virginiassa. Tauti tappoi tuhansia, ihmiset pakenivat kaupungeista, jotka autioituivat. Yhdysvaltain kaupungeissa oli useita epidemioita ja ne aiheuttivat paniikkia. Vuonna 1873 Memphiksessä oli saman aikaisesti keltakuumetta, isorokkoa ja koleraa.
Tuberkuloosi
Tuberkuloosi on bakteerin aiheuttama keuhkotauti, joka kuihduttaa uhrinsa. Keuhkokuume ja tuberkuloosi olivat yhdessä pahimmat tappajat 1800-luvulla. Noin joka viides kuolema johtui niistä. Esimerkiksi vuonna 1921 Yhdysvalloissa uutisoitiin, että edellisenä vuonna tuberkuloosiin oli kuollut 132 000 henkilöä.
Lapsivuodekuume
Monet äidit kuolivat mikrobien aiheuttamiin infektioihin synnytyksen jälkeen. Synnytyksiä hoidettiin likaisilla käsillä ja instrumenteilla. Vuoden 1746 tilaston mukaan yli puolet äideistä kuoli synnytykseen Pariisin sairaalassa. Lääkärit tulivat ruumiinavauksista pesemättömin käsin hoitamaan synnytyksiä. Tilanne muuttui tohtori Semmelweisin ansiosta: hän määräsi lääkärit pesemään kätensä (desinfioivalla) klooratulla liuoksella ennen synnytysten hoitamista. Hänen sairaalassaan synnyttäjien kuolleisuus putosi 32 %:sta nollaan.
ISOROKKO JA ENSIMMÄINEN ROKOTE
Isorokko on viruksen aiheuttama tauti, jossa kuumeen kanssa tulee tuskallisia vettä tihkuvia rakkoja ihoon. Ahtaissa oloissa ja aliravitsemuksessa tartunnat levisivät. Terveysviranomaisen aikalaiskuvaus vuodelta 1850 Darlingtonista kertoo, kuinka kuusi isorokkoa sairastavaa lasta makasi ryysyillä lattialla ilman vuodetta samassa huoneessa neljän aikuisen kanssa. Tilannetta pahensi se, että isorokkoon kuolleiden ruumiit jäivät päiviksi mätänemään huoneeseen kunnes raavittiin jostakin rahat hautauskustannuksiin. Vastaavia tapauksia löytyi miljoonia.
Variolaatio
Lady Mary Wortley Montagu toi v. 1717 ottomaaneilta oppimansa variolaatiomenetelmän länteen. Otettiin isokokkoon sairastuneen henkilön sairasta kudosmateriaalia ja rapsutettiin sitä terveeseen ihmiseen. Elävä virus levisi rokotuskohdista ja rokotetut levittivät näin virusta. Näistä syistä variolaatiorokotus joutui epäsuosioon Euroopassa v. 1728. Amerikkalaisen James Kirkpatrickin vaikutuksesta variolaatiot aloitettiin uudelleen v. 1743, varsinkin varakkaille, jotka maksoivat rokotteesta.
Kun rokotuksia oli jatkettu 38 vuotta, oli lopputulos, että rokotusten aikana kuolleisuus isorokkoon nousi 41 %.
Lehmänrokosta rokote
Edward Jenner keksi, että lehmänrokkovirus suojaisi isorokolta. Mikä tämä rokotevirus oikein oli? Jotkut toimijat ottivat lymfaa myös muista eläimistä kuten vuohista ja hevosista. Näin eri eläinten viruksia sekoitettiin ja niillä infektoitiin uusia eläimiä rokotteen tuottamiseksi. Tälle seokselle annettiin nimi ”vaccine virus”. Jenner keksi ”humanisoida” rokotteen niin, että rokotetun käsivarresta otetulla infektiokudoksella rokotettiin terve ihminen. Rokotetta valmistettiin myös ottamalla infektoitunutta rokotekudosta useista rokotetuista, ne sekoitettiin veteen ja tällä seoksella voitiin rokottaa koko kaupunki. Eli oli epäselvää, mistä tämä rokote oikeasti koostui.
Kansalaisille ja lääkäreille tuli selväksi 1840-luvulla, että nämä rokotukset eivät vastanneet lupaustaan. Rokotetut sairastuivat isorokkoon, myös itse rokote aiheutti sairastumisia ja kuolemia. Ihmiset alkoivat kieltäytyä rokotteista. Siksi valtiot laativat pakkorokotuslakeja, Englannissa 1853 ja kovennettuna 1867 ja Yhdysvalloissa Massachusettsissa 1855. Rokotuksesta tuli pakollinen, jotta pääsi kouluun. Rokote ei kuitenkaan taltuttanut isorokkoepidemioita.
Esimerkiksi, The London Lancet, heinäkuu 1871 kirjoitti: Lontoon sairaalan 9392 isorokkopotilaasta 6854 oli rokotettu. 17,5 % potilaista kuoli. Preussi oli kattavimmin rokotettu alue Euroopassa, kuitenkin kuolleisuus isorokkoon oli siellä vuoden 1871 epidemiassa korkeampi (59 839 tapausta) kuin muissa pohjoisissa osissa. Japanissa oli laki rokottaa lapset useita kertoja. Maassa oli yli 25 000 000 rekisteröityä rokotuskertaa. Tästä huolimatta vuosina 1885–1892 Japanissa oli 156 175 isorokkotapausta ja siihen kuoli 39 979 henkilöä. Kuolleisuus oli rokotusaikana kaksinkertainen verrattuna aikaan ennen rokotuksia. Rokotuksista huolimatta Japanissa isorokkoepidemia jatkui vielä 1892–1897.
Rokotusten aiheuttamat taudit ja kuolemat
Virallinen lääketieteellinen taho ilmoitti isorokkorokotusten olevan turvallisia ja puhtaita. Kuitenkin vuosina 1895–1922 Englannissa kuoli virallisten tilastojen mukaan rokotuksiin yli 1600 henkilöä. Vuosina 1906–1922 rokotuksiin ja isorokkoon kuoli yhtä paljon ihmisiä. Rokotuskuolemat johtuivat usein rokotteessa olevasta epäpuhtaudesta, joka oli solumyrkkyä tuottava bakteerikanta. Seurauksena oli ruusu. Mahdollisesti myös kuppa tarttui rokotteen välityksellä. Myös keskushermoston tulehdus, enkefaliitti, tappoi rokotusten jälkeen.
Kuolleisuus isorokkoon laski vuoden 1872 jälkeen. Tuosta alkaen rokotuskattavuus laski 90 %:sta vain 40 %:iin vuonna 1909. Huolimatta rokotusten vähenemisestä, kuolleisuus isorokkoon pysyi alhaisena ja lähestyi nollaa vuoden 1906 jälkeen. Ihmiset menettivät uskoaan rokotteeseen ja kyselivät, oliko paras tapa torjua isorokkoa parantaa terveydenhuoltoa, viemäröintiä, asuinoloja ja ravitsemusta sekä eristää sairastuneet.
Saastuneet isorokkorokotteet
Isorokkorokote on aina ollut tuntematon sekoitus ei-lehmärokkoviruksia. Ei myöskään ollut pakasteita tai jääkappeja eli mikrobit kasvoivat hyvin rokotteessa. British Medical Journal (4.11.1950) totesi, että rokotteen valmistustapaan liittyen mikrobikontaminaatiota ei voinut estää. Siinä voi olla 500 miljoonaa mikrobia millilitrassa. Rokotuksesta seurasi vakavia sairauksia ja kuolemia. Samaa neulaa käytettiin ihmisestä toiseen eikä steriliteettiä tunnettu.
Karjaa käytettiin rokotteen (imuneste) tuottamiseen. Suu- ja sorkkatautiviruksella kontaminoitunut rokote aiheutti karjassa vakavia epidemioita. Karjan kuolleisuus oli 3–40 %. Suu- ja sorkkatauti ei helposti tartu ihmiseen. Jos se tarttuu, tauti on yleensä lievä, mutta vakavampiakin taudinkuvia ja jopa kuolemia tapahtui.
SUURI KANSANNOUSU
Isorokkorokotus tuli pakolliseksi Englannissa ensin vuonna 1840 ja tiukemmin vuonna 1853, jolloin jokainen lapsi piti rokottaa kolmen kuukauden ikään mennessä. Ihmiset huomasivat, että isorokko tarttui rokotettuihin, epidemiat eivät talttuneet ja rokotetut saivat ikäviä sivuvaikutuksia. Ihmiset alkoivat protestoida Leicesterissä ja kieltäytyivät rokotuksista. Hallitus loi sitten lain, jonka mukaan rokotuksesta kieltäytyminen on rangaistava rikos. Vanhemmat saivat sakkoja, jos he eivät rokotuttaneet lapsiaan. Moni köyhä ei pystynyt maksamaan ja talous pakkohuutokaupattiin. Myös vankilatuomioita langetettiin.
Ihmiset osittivat mieltään isorokkorokotuksia vastaan Leicesterissä. Sinne kerääntyi väkeä myös muista kreivikunnista. Mukaan tuli lähetystöjä Skotlannista, Irlannista, Jerseystä, Ranskasta, Sveitsistä, Belgiasta, Saksasta ja Amerikasta sekä Britannian isoista kaupungeista. Delegaatti oli lähetetty yli 60 kaupungista. Osanottajia oli arviolta 80000–100000. Kaikki kansankerrokset olivat protestoimassa ja vuoteen 1890 mennessä syntyneiden lasten rokotuskattavuus putosi 95 %:sta noin 5 %:iin. Lääketieteen edustajat ennustivat, että isorokko leviää Leicesterissä kuin ”tuli preerialla”. Ihmiset Leicesterissä eivät antaneet periksi, he paransivat hygieniaa, terveydenhuoltoa, desinfektiota ja sairaiden eristämistä. Tämä suuri koe testasi valinnanvapautta, itsemääräämisoikeutta ja uskoa vääristyneeseen lääketieteelliseen totuuteen.
LEICESTERIN KAPINAKOE
Mitä tapahtui isorokolle rokotteista kieltäytyneelle Leicesterin väelle? Tulosta voidaan verrata Birminghamiin, jossa väestö oli kattavasti rokotettu. Verrattuna Birminghamiin, Leicesterissä oli vajaa kolmasosa isorokkotapauksia ja vajaa neljännes isorokkokuolemia. Ihmiset uskoivat laajasti, että sairaus ja kuolemat liittyivät rokotuksiin, mikä oli vahva syy vastustaa pakkorokotuksia.
Raportti vuodelta 1898 kertoo, että hyvin kattavasti rokotetussa Moldin alueen Flintshiressä 3 614 ihmistä miljoonasta kuoli isorokkoon, kun taas Leicesterissä vastaava kuolleisuus isorokkoon oli vain 144 miljoonasta, vaikka Leicesterissä alle kymmenvuotiaat olivat käytännössä rokottamattomia.
Miten lääketieteen asiantuntijat saattoivat olla näin väärässä? Kuolleisuus isorokkoon väheni samalla kun rokotekattavuus väheni! Tämä kumoaa yleisen uskomuksen, jonka mukaan isorokko hävisi massarokotusten ansiosta.
VALTIOVALLAN MAHTI
1800-luvun puolivälistä 1900-luvun alkuun valtiot kannattivat isorokkorokotuksia, koska pitivät rokotuksia ainoana keinona torjua isorokkoa. Niitä, jotka eivät suostuneet rokotettaviksi tai eivät rokotuttaneet lapsiaan rangaistiin ankarasti. Rangaistuksina oli sakkoja, omaisuuden takavarikointia, vankeutta ja pakkotyötä. Kirjassa kuvataan oikeustapauksia vuosilta 1869–1922 Englannista, Yhdysvalloista ja Kanadasta. Pakkorokotukset lopetettiin Englannissa 1948.
Eugeniikka ja rokotukset
Eugeenikot käyttivät pakkorokotuksia edeltä käyvänä ennakkotapauksena pakkosteriloinnille, jolla ”suojeltiin” kansaa. Eugeenikot uskoivat, että ihmisrotua voidaan fyysisesti ja henkisesti parantaa pakkosteriloimalla ”vajavaisia” ihmisiä. Eugeenikkojen kongressissa Yhdysvalloissa 1932 ilmoitetaan, että ”puhtaana tieteenä eugeniikka yrittää parantaa perheitä ja rotuja”. Ihmisiä pakkosteriloitiin kymmenin tuhansin, huippuna Saksassa natsivallan alla steriloitiin arviolta puoli miljoonaa ihmistä.
TERVEYSVALLANKUMOUS
1800-luvun puolivälissä slummit olivat tavallista kaupunkiasutusta lännessä. Sairaudet ja kuolema raivosivat aliravitsemuksen ja saastan keskellä. Juotiin samasta vesilähteestä, johon ulosteet keräytyivät. Jätehuoltoa ei ollut.
Vähitellen 1800 -luvulla yhteiskunnallisesti aktiivit ihmiset, lääkärit, papisto, tiedemiehet ja hallinto ryhtyivät toteuttamaan terveydenhuollon ja hygienian kehittämistä. Englannissa perustettiin 1850-1860 terveysviranomaisia, joilla oli valtuudet säätää jätevesien keräämisestä, viemäröinnistä ja veden jakelusta ja muista vaikuttavista tekijöistä kuten lääkäreiden pätevyydestä ja lapsityövoiman käytöstä. Työntekijöiden työolosuhteita parannettiin ja työaikoja rajattiin. Vesivessa oli merkittävä keksintö ohjata ihmisjätökset hallitusti.
Jo paljon ennen mikrobiopin ymmärtämistä puhtaanapito- ja terveysviranomaiset vakuuttivat yhteisöille, että puhtaus ehkäisee tartuntatauteja. Esimerkkinä lääkäri John Snow jäljitti Lontoossa koleraepidemian syyksi saastuneen vesikaivon. Maidon kuumentaminen pastöroimalla tappoi maidossa olevat tuberkuloosi-, kurkkumätä-, lavantauti- ja muut bakteerit.
Tohtori T. W. Huntington toteaa 1898 hygienian vaikutuksesta, että haavat, onnettomuudet ja muut sellaiset ovat olleet merkityksettömiä verrattuna valtavaan kuolleisuuteen, jotka aiheutuivat epidemioista. Ihmiset saivat parempaa sisäilmaa, auringonvaloa, parempaa ravintoa ja asuivat väljemmin. Myös naisten asema parani.
Tartuntatautiepidemiat talttuivat jo paljon ennen rokotteita ja antibioottiaikaa.
TAUTIEN HÄMMÄSTYTTÄVÄ VÄHENEMINEN
Englannissa alettiin pitää kansallisia kuolleisuustilastoja vuonna 1838, mikä mahdollistaa tilastollisen seurannan.
Elinolosuhteiden parannuttua vanhat uhkaavat tartuntataudit ja puutostaudit menettivät asemansa sairauden aiheuttajina ja tappajina 1940-luvun alkupuolelle mentäessä. Isokokko, lavantauti, pikkulavantauti, tuhkarokko, tulirokko, hinkuyskä, kurkkumätä, vesirokko, keripukki ja polio talttuivat.
ISOROKKO
1800-luvun loppupuolella isorokko muutti luonnettaan, siitä tuli lievempi ja sitä oli lopulta vaikea erottaa vesirokosta ja kuolleisuus siihen väheni lähelle nollaa. Tiedelehti Journal of Infectious Diseases raportoi v. 1913: Pohjois-Karoliinassa oli v. 1910 yhteensä 3 875 isorokkotapausta ja kuolleisuus 0,2 %. Vuonna 1911 tautitapauksia oli 3 294 eikä yhtään kuolemantapausta.
Englannissa puhkesi isorokkoepidemia siitä huolimatta, että väestön rokotekattavuus oli noin 90 %. Ihmisten usko rokotuksiin alkoi hälvetä ja he eivät enää ottaneet rokotteita yhtä kattavasti. Kuva alla osoittaa (Graph 4.6) kuinka kuolleisuus isorokkoon VÄHENI samalla kun isorokkorokotukset VÄHENIVÄT. Tämä siis tapahtui vastoin sekä lääketieteen että hallinnon uskoa ja oppia rokotusten pelastavasta voimasta.
LAVANTAUTI
Kuolleisuus lavantautiin oli vähentynyt merkittävästi jo 1800-luvun loppupuolella. 1940-luvun alkupuolelle tultaessa lavantautikuolemat olivat tulleet harvinaisiksi. Vuonna 1900 Yhdysvalloissa lavantautiin ja pikkulavantautiin yhteensä kuoli 31,3 / 100 000 henkeä ja vuonna 1943 luku oli enää 0,5.
TULIROKKO
Tulirokko on toksiinia tuottavan streptokokkibakteerin aiheuttama. Se on hyvin tarttuva ja 1800 -luvulla se oli suurempi tappaja kuin isorokko, hinkuyskä, tuhkarokko tai kurkkumätä. Hygieeninen terveysvallankumous vaikutti ennalta ehkäisevästi tulirokkoonkin. Vuosina 1886–1888 yksi viidestä sairastuneesta kuoli, mutta vuosina 1923–1924 kuoli enää yksi 114:sta sairastuneesta (Rhode Island). Tämä tapahtui kauan ennen antibioottiaikaa.
Kuva alla (Graph 11.1) osoittaa, kuinka kuolleisuus tulirokkoon hiipui vuosien 1838–1978 välillä Englannissa ja Walesissä.
Graph 11.1: England and Wales scarlet fever mortality rate from 1838 to 1978
HINKUYSKÄ
Kuolleisuus hinkuyskään oli vähentynyt yli 99 % jo ennen hinkuyskärokotteita. Kuva alla (Graph. 11.3) näyttää kuolleisuuden hinkuyskään Englannissa ja Walesissä vuosina 1838–1978. Nuoli oikealla osoittaa rokotteen laajamittaisen aloittamisen –sen jälkeen, kun kuolleisuus hinkuyskään oli jo miltei nolla.
Madsen kirjoitti vuonna 1933, että hinkuyskärokotteet aiheuttivat hermosto-ongelmia, ohimenevistä kouristuksista täydelliseen toipumiseen ja vakavaa vammautumista, henkistä taantumista ja kuolemia. Itse luonnollinen hinkuyskätartunta aiheutti vähemmän näitä ongelmia. Kysyttiinkin, onko järkevää rokottaa entistä lievempää tautia vastaan, johon liittyy vain hyvin pieni kuolleisuus.
TUHKAROKKO
Kuolleisuus tuhkarokkoon oli miltei kokonaan hävinnyt länsimaissa jo paljon ennen tuhkarokkorokotteita. Kuva alla (Graph. 11.4) osoittaa tuhkarokkokuolleisuuden Englannissa ja Walesissä vuosina 1838–1978. Rokotusten aloitusvuosi merkitty oikeanpuoleisella nuolella.
Graph 11.4: England and Wales measles mortality rate from 1838 to 1978
Tutkimus vuodelta 1967 osoitti, että inaktivoitu tuhkarokkorokote saattoi aiheuttaa sekä keuhkokuumetta että aivotulehdusta. Nämä tapetut virusrokotteet kiellettiin ja käyttöön otettiin elävää tuhkarokkovirusta sisältävä rokote. Se taas aiheutti epätyypillisiä tuhkarokkotapauksia sekä (aseptistä) aivokalvojen tulehdusta. Rokotteissa on myös elohopeaa, joka on hermomyrkky. Elimistöön jäävä rokotevirus voi aiheuttaa ongelmia mm. suoliston soluissa. Tähän on liittynyt myös autismia. Lapset sairastavat paljon kroonisia sairauksia. Miksi injektoida heihin rokotevirusta, joka voi jäädä elimistöön piilemään? Tuhkarokkorokotuksilla ei ole onnistuttu pääsemään eroon tuhkarokkotartunnoista. Tutkimusten mukaan virus leviää oppilaiden keskuudessa, vaikka kaikki on rokotettu. Virallisesti rokoteviruksen aiheuttamaa tuhkarokkoa ei pitäisi luokitella tuhkarokoksi!
Tuhkarokkorokote on aiheuttanut myös aivotulehdusta SSPE, subakuutti sklerosoiva panenkefaliitti.
Vauvoilla on äidiltä saatua ”eväsvasta-ainetta” tuhkarokkoa vastaan. Rokotus vasta-aineen läsnä ollessa voi johtaa pitkäaikaiseen immuunivasteen vaimenemiseen. Miten tämä liittyy tämän päivän sidekudossairauksiin, immunoreaktiivisiin tauteihin ja kasvaimiin? Tätä ei tiedetä, sillä koskaan EI ole tehty yhtään tutkimusta, jossa olisi verrattu rokotettuja ja rokottamattomia lapsia keskenään.
Tuhkarokolta suojaavat rintaruokinta sekä vitamiinit A ja C.
KURKKUMÄTÄ ELI DIFTERIA
Kurkkumätää vastaan on kehitetty kaksi ehkäisykeinoa, difteria-antitoksiini ja kurkkumätärokote. Kuolleisuus tautiin alkoi laskea jo ennen näiden käyttöönottoa. Päinvastoin antitoksiinin aloittamista seurasi kuolleisuuspiikki kurkkumätään vuonna 1895, kuva alla (Graph. 11.7)
Graph 11.7: Leicester, England, diphtheria mortality rate from 1880 to 1910
Toinen kuolleisuuspiikki kurkkumätään seurasi, kun kurkkumätärokote otettiin käyttöön vuonna 1920, kuva alla (Graph. 11.9). C-vitamiini on tärkeä kurkkumätää vastaan.
Graph 11.9: United States diphtheria mortality rate from 1900 to 1967
TUBERKULOOSI
Tuberkuloosi oli suuri tappaja 1800-luvulla. Vuoteen 1930 kuolleisuus tuberkuloosiin oli pudonnut 92 % ja vuoteen 1970 kuolleisuus tautiin oli vähentynyt yli 99 %, kuva alla (Graph. 11.10), jossa tuberkuloosia edustaa ylin viiva. Muut viivat kuvastavat kurkkumädän, lavantautien, tuhkarokon ja isorokon vähenemistä.
Graph 11.10: Massachusetts tuberculosis, diphtheria, typhoid, measles, and smallpox mortality rates from 1861 to 1970
RIPULI
Vuonna 1900 Tukholmassa ripuliin kuoli 143,7 / 100 000 ihmistä, kun vuonna 1943 tuo luku oli enää 9,4 eli kuolleisuus oli vähentynyt 93,5 %. Tämä väheneminen tapahtui ennen antibioottiaikaa ja rokotuksilla oli tuskin paljonkaan osuutta siihen.
KERIPUKKI
Keripukkiin eli C-vitamiinin puutokseen kuoleminen väheni, kun ravitsemus parani. Ks. kuva Graph. 15.3.
POLION ”HÄVIÄMINEN”
Polio on viruksen aiheuttama tauti, johon on ollut kaksi rokotetta: Salkin rokote ja Sabinin suun kautta annettava rokote. Ongelma on, että molemmat nämä rokotteet itse aiheuttavat halvaannuttavaa poliota.
Polio ei ollut yleinen tauti, kuva alla (Graph. 12.1), jossa alin viiva esittää polion ilmaantuvuuden vuosina 1912–1970 Yhdysvalloissa. Muut viivat kuvastavat tuhkarokon, isorokon, lavantautien, hinkuyskän, kurkkumädän, kupan ja malarian vähenemistä.
Graph 12.1: United States disease incidence from 1912 to 1970
Miksi poliosta tuli niin pelottavan vammauttava? Tähän on syitä, jotka eivät liity itse tautiin vaan sen hoitoon. Lasten jäseniä oiottiin nukutuksessa ja saatettiin immobilisoida kuukausiksi, mikä vei lopullisesti liikuntakyvyn. Lisäksi käytettiin rautakeuhkokoneita. – Hoito sai hitaasti uuden linjan, kun sisar Elizabeth Kenny aloitti potilaiden fysioterapian.
Luonnollinen villi poliovirus on ollut ihmisyhteisöissä. Etelä-Amerikan intiaaneja tutkittaessa todettiin vahvan infektoitumisen merkkinä korkeita vasta-ainetasoja poliovirukselle, mutta heillä ei kuitenkaan esiintynyt halvaannuttavaa, paralyyttistä poliota. Tauti sairastettiin lievänä tai oireettomana.
Yhdysvaltojen virallisen CDC viraston mukaan polion sairastaa 95 % oireettomana, 4-8 % vähäoireisena ja halvauksia saa alle 1%. Halvaantuneista kuolee 5-10 %, jos hengityslihakset halvaantuvat.
Miksi siis paralyyttisestä poliosta tuli epideeminen tauti vajaa viisikymmentä vuotta sitten? Miksi se tapahtui vauraammissa korkeamman hygienian maissa ja muualla ei juuri lainkaan? Itseasiassa kyse ei olekaan varallisuudesta vaan luonnollisen immuunivasteen, puolustuskyvyn heikkenemisestä. Kehon puolustuskykyä heikensivät prosessoitu ruoka ja runsaat ympäristöön vapaasti levitetyt myrkyt.
POLIOMYELITIS DDT MYRKYTYKSESTÄ
DDT:tä mainostettiin terveellisenä ja tehokkaana keinona vastustaa tauteja. Vanhemmat levittivät sitä asuntoon, lasten voileiville, pyykinpesuvesiin, petivaatteisiin ja suoraan lapsiinkin. DDT:tä levitettiin uimarannoille, karjaan, lampaisiin, viljapelloille ja ilmaruiskutuksena hyttysten torjuntaan laajoille alueille. Onnettomuus on, että DDT aiheuttaa paralyyttisen polion kaltaisen taudin, myös ilman virusta, mutta DDT-myrkytykset diagnostisoitiin poliona. Sattumoisin samaan aikaan kun DDT poistettiin käytöstä Kanadassa ja Yhdysvalloissa 1960 -luvulla, niin ”polionkin” taudinkuva oli häviämässä. Kuva alla (Graph. 12.4) esittää polion taudinkuvan ja hyönteistorjunta-aineiden tuotannon välisen suhteen.
POLIO ARSENIKKIMYRKYTYKSESTÄ
Arsenikki on tunnettu poliomyeliitin taudinkuvan aiheuttaja. Kuitenkin sitä mainostettiin tehokkaana, turvallisena ja lapsille sopivana. Lääkärit määräsivät sitä lääkkeeksi astmaan, koleraan, hammasmätään, syfilikseen. Arsenikkia oli tapeteissa, paperissa, kankaissa, maaleissa ja väriaineissa. Sillä ruiskutettiin hedelmiä ja vihanneksia. Keväisin ruiskutukset olivat massiivisia ja johtivat sairastumisiin kesällä.
MUITA POLION KALTAISEN TAUDINKUVAN AIHEUTTAJIA
Ennen vuotta 1958 seuraavat taudinaiheuttajat on voitu virheellisesti tilastoida polioviruksen aiheuttamiksi, koska ne tekevät samanlaisen taudinkuvan: enterovirukset, synnynnäinen syfilis, arsenikki- ja DDT-myrkytykset, transversaalimyeliitti (äkillinen poikittainen selkäytimen tulehdus), Guillain-Barre’n myeliitti, monet lihakseen pistettävät injektiot, myös rokotteet, suu- ja sorkkatauti sekä lyijymyrkytys.
Intiassa poliota vastaan rokotettiin aktiivisesti kirjan kirjoittamisen aikoihin. Useimmat on rokotettu elävällä rokoteviruksella. Siellä akuutti velttohalvaus lisääntyi sitä enemmän, mitä useampia poliorokotuskeroja alueella annetaan. Tämä akuutti velttohalvaus ei ole villin polioviruksen aiheuttama! Miksi lapsi on voinut saada siellä jopa 32 poliorokotetta viiden vuoden ikään mennessä? Miksi Dr. V. I. Algol haluaa Nature -lehdessä, että poliorokotuksia on jatkettava loputtomiin?
NS. CUTTERIN ELÄVÄ POLIOROKOTE AIHEUTTI POLIOEPIDEMIAN
Vuonna 1955 rokotettiin 400 000 ihmistä Cutterin rokotteella. Rokotuksen jälkeen 260 henkilöä sai poliomyeliitin, 94 heistä oli rokotettuja, 126 heidän perheenjäseniään ja 40 yhteisön jäsentä. Eli rokotevirus levisi ympäristöönkin. Lopulta todettiin, että 220 00 henkilöä infektoitui Cutterin rokoteviruksella, 70 000 heistä sai lihasheikkoutta, 164 halvaantui vakavasti ja 10 kuoli. – Rokotteen valmistus oli siis kyseenalainen.
POLIOROKOTTEESSA APINAN SV40 VIRUS KONTAMINAATIONA
Rokotteita on valmistettu apinan soluissa. Näissä soluissa on ollut mukana apinan Simian virus numero 40 (SV40), jota on löydetty useista syöpäkasvaimista. Rokotteista SV40 viruksen ovat saaneet miljoonat ihmiset. SV40 viruksen tutkimus on vaikeaa rokotettujen, lääketeollisuuden ja hallitusten etujen ristiriidoissa.
NÄLKIINTYMINEN, KERIPUKKI JA C VITAMIINI
Historian aikana nälkäkaudet ja aliravitsemus johtivat puutostauteihin. C-vitamiinin puutos johtaa keripukkiin. C-vitamiini on oleellisen tärkeä vastustuskyvylle. Vitamiinipuutos altistaa tartuntataudeille, jotka raivosivat 1800-luvulla. Nälänhätää oli niin Ranskassa, Irlannissa, Unkarissa, Puolassa, Venäjällä, Yhdysvalloissa, Turkissa kuin muuallakin.
Parantuvan ravitsemuksen myötä keripukki väheni ja samalla vastustuskyky tartuntataudeille parani. Kuva alla (Graph. 15.3) esittää, kuinka keripukin väheneminen seuraa tuhkarokon vähenemistä.
Graph 15.3: England mortality rates from scurvy vs. measles from 1901 to 1967
UNOHDETUT LÄÄKKEET
Seuraavia aineita on menestyksekkäästi käytetty tartuntatautien hoidossa: C-vitamiini, A-vitamiini, monet yrtit, kaneli, sipulit, erikoisesti valkosipuli, päivänhattu (coneflower), jicama juures ja vihannesmehut, omenaviinietikka, turskan maksaöljy ja kolloidaalinen hopea.
USKO JA PELKO
Usko ja pelko vaikuttavat voimakkaasti mieleen ja tätä on käytetty hyväksi ihmisten ohjailussa. Ihmisten mieliin on onnistuneesti iskostettu uskomus, että rokottaminen on tehokkain keino pitää tartuntataudit kurissa. Historia osoittaa kuitenkin, että epidemiat talttuivat ennen massarokotuksia. Myyttiä rokotteiden pelastavasta voimasta hehkutetaan edelleen.
Kirjassa luetellaan 36 rokotetta ja ruisketta, jotka olivat käytössä Uudessa Seelannissa vuonna 1911 ja 32 rokotetta, jotka Yhdysvalloissa todettiin arvottomiksi vuonna 1972. Propaganda hehkuttaa massarokotuksia, antaa lupauksia ja vaikenee rokotushaitoista ja epäonnistumisista.
Myytti rokotusten pelastavasta voimasta alkoi isorokkorokotuksista, jotka tehtiin lailla pakollisiksi. Miten ne itse asiassa vaikuttivat isorokon kulkuun? Kuva alla (Graph. 17.1) kumoaa tämän myyttisen yleisen lääketieteellisen uskomuksen, sillä massarokotuksia seurasi melkein aina isorokkoepidemia!
Graph 17.1: Leicester, England, smallpox mortality rate vs. smallpox vaccination coverage from 1849 to 1910
