Long-COVID on spaikopatia*: miten sitä hoidetaan?

*Spaikopatia tarkoittaa piikkiproteiinin (eng. spike) aiheuttamaa haittaa.

Tamara Tuuminen, mikrobiologian erikoislääkäri, dosentti

Yhdysvaltain tautikeskuksen (Centers for Disease Control and Prevention CDC) virallinen määritelmä Long-Covidille on, että COVID-19 infektioon sairastumisen jälkeen potilaiden oireet jatkuvat tai uusia oireita ilmaantuu kolme kuukautta akuutin infektion jälkeen. Oireiden kesto on vähintään kaksi kuukautta, eikä muita syitä oireiluun löydy (Long COVID or Post-COVID Conditions | CDC).

Tämä määritelmä on hyvin epätarkka ja siksi harhaanjohtava. Tässä määrittelyssä ei ole huomioitu potilaiden rokotuksen välityksellä saamaa geneettistä informaatiota, joka pakottaa elimistöä tuottamaan itse viruksen kaltaista piikkiproteiinia.  Potilaat voivat tuottaa myrkyllistä S-proteiinia (piikkiproteiinia) kahdella tavalla: joko viruksen replikaation (eli monistumisen) tai rokotteen tuottaman geeni-informaation välittämänä. mRNA, joka on pakattu lipidinanopartikkeliin (nanometrikokoisiin rasvapalloihin), koodaa viruksenkaltaista S-proteiinia, sisältää informaatiota piikkiproteiinin valmistamiseen. Viruksen ja rokotteen S-proteiinilla on muutamia rakenne-eroja, mutta molemmat muodot ovat elimistölle haitallisia.  Mainittakoon, että rokotteen piikkiproteiini on stabiloitu (eli vahvistettu), joten sen hajoaminen ja poistuminen elimistöstä on hitaampaa kuin viruksen piikkiproteiinin. Immunohistokemia (eli kudosvärjäystekniikka) osoittaa, että kehon syntetisoimaa piikkiproteiinia löytyy useista eri elimistä jopa ilman nukleokapsidiproteiinia.  Tämä löydös viittaa siihen, että   piikkiproteiinin tuotantoa voi olla elimistössä ilman viruksen muita (sisäisiä) osia. Toisin sanojen se viittaa rokotteen aikaansaamaan paikalliseen piikkiproteiinin tuotantoon. Erikoisvärjäystekniikalla kudoksissa, missä piikkiproteiini on havaittu, todetaan myös voimakas tulehdusreaktio. Tämä löydös osoittaa, että piikkiproteiini sellaisenaan on elimistölle vahingollinen, eli tulehdusta aiheuttava. Kuvattu ilmiö on saanut nimeksi spaikopatia, eli (spike, piikkiproteiinin aiheuttamaa haittaa) ⁽¹⁾.

Näin ollen CDC:n määritelmä viittaa ainoastaan infektion jälkitilaan. Itse Long-COVID sanamuotoa voi tulkita niin, että infektiotauti on pitkittynyt, eli muka kroonistunut, mutta tätä ei ole koskaan varmuudella osoitettu.  Pikemminkin tällä määritelmällä haluttiin peittää rokotteen aiheuttamia haittoja. Tilanteen ymmärtämistä vaikeuttaa myös se, että monet ovat sekä sairastaneet, että saanet useita rokotuksia sekä tehosteita, joten erotusdiagnostiikka siitä johtuvatko oireet itse viruksesta tai rokotteesta käy mahdottomaksi.

Piikkiproteiinilla on monenlaisia vaikutuksia: Proteiinin S1-fragmentti (eli osa) pääsee solulimaan ja sieltä mitokondrioihin aiheuttaen muutoksen membraanin varauksessa, kalsiumin pitoisuuden nousua, oksidatiivisen stressireaktion ja lopulta mitokondrioiden hajoamisen. Kun solujen energiantuotanto häiriintyy, elimistö ei pysty saamaan riittävää energiaa ATP-muodossa. Tästä kärsivät etenkin sellaiset elimet, joiden energiakulutus on suurinta: aivot ja sydän. Sydämessä kardiomyosyytit (eli sydänlihassolut) voivat fuusioitua (kasautua yhteen), sydänlihaksen depolarisaatio (varauksen purkaus) myöhästyy, inflammaatiofokukset (tulehduspesäkkeet) voivat johtaa rytmihäiriöihin ja sydämen minuuttitilavuus laskee. Verenkiertohäiriöt ilmenevät lisääntyneenä taipumuksena muodostaa verihyytymiä. Lisäksi autoimmuuniprosessit (immuuniprosessi omia kudoksia vastaan) verihiutaleita vastaan voivat aiheuttaa samanaikaisesti sekä verihyytymiä että verenvuotoja. Monenlaisia neurologisia oireita voidaan selittää mm. energiapuutoksilla ja inflammaatiolla, jolloin autoimmuunikomponentilla saattaa olla suuri rooli.

McCullough perusdetoksifikaatioprotokolla ⁽²⁾ käsittelee kolmen peruskomponentin käyttöä. Nämä ovat: Nattokinaasi 2000 FU kahdesti, Bromelain 500 mg kerran ja Kurkumiini 500 mg kahdesti päivässä. Näillä entsyymeillä ja polyfenolilla on antiviraallisia, proteolyyttisiä, trombosyyttisiä ja anti-inflammatorisia vaikutuksia. Muita lisäravinteita, joilla on myös piikkiproteiinia hajottavia tai estäviä vaikutuksia (glutationi, N-asetylikysteiini (NAC), kversetiini), voi myös käyttää. Mikäli potilailla on tumavasta-aineita Tri. McCullough suosittelee hydroksiklorokiinia 200 mg kahdesti päivässä ja mikäli potilas valittaa nivel- ja hengityskipua: kolkisiinia 0.6 mg/pv.

Mielestäni McCullough protokolla kuitenkin pitäisi ottaa käyttöön vasta seuraavien vaiheiden jälkeen.

1. Normalisoidaan suoliston mikrobiotaa (eli suolistossa asuvien bakteereiden tasapainoa) eli pyritään pääsemään eroon ikään kuin epäedullisista ”bioreaktoreista”, jota vanha suoliston mikrobiota edustaa. Saattaa olla, että jotkut gram-negatiiviset bakteerit tuottavat runsaasti piikkiproteiinia, mikä sellaisenaan ylläpitävää inflammaatiota. On myös todettu, että esim. bifidobakteerit, jotka ovat kärsineet toimenpiteessä eniten, ovat hyvin vähissä. Kun suolisto on tyhjennetty, suosittelen käyttämään hyviä pre- ja probiootteja.
2. Seuraavassa vaiheessa olisi hyvä tarkistaa, ovatko kaikki mikroravinteiden tasot kunnossa, etenkin D- ja B-ryhmän vitamiinien. Suosittelen laajaa ravitsemustutkimusta ja puutostilojen korjaamista. Tämä on tärkeää, koska immuunijärjestelmä ei voi toimia, jos aineenvaihduntaan osallistuvilta entsyymeiltä puuttuu sellaisia kofaktoreita, kuten esim. seleeni, magnesium, jne.
3. Seuraavaksi monet lääkärit suosittelevat kolmen vuorokauden vesipaastoa. Tämä vaihe käynnistää ns. autofagiprosessin, jolloin elimistö pilkkoo ja poistaa itselleen haitallisia proteiineja.

Tämä jälkeen mielestäni voi siirtyä McCullough-protokollaan. Hoito on yksilöllinen ja esittämäni runko toimii kuin ”rintamamiestalon” perussuunnitelma. Taloa voi maalata eri väreillä ja siinä voi olla yksilöllisiä ratkaisuja ja sovellutuksia.

Laboratoriotutkimuksista laajan ravitsemusstatuksen lisäksi mielestäni olisi järkevää tutkia mm. herkkä CRP, d-dimeeri ja poissulkea raudanpuuteanemia. Mikäli herää epäily autoimmuuniprosessista, tutkitaan tumavasta-aineet, ja jos epäillään immuniteetin heikentämistä, tutkitaan immunoglobuliinien profiilia (IgG1, IgG2, IgG3, IgG4 suhteelliset osuudet). On epäilty, että mm. S-5-HT saattaa olla matala Long COVID potilailla. Tämä löydös heijastaa mm.   L-Karnitiinin ja   Q10:n vajausta ja mitokondriotason häiriötä energiatuotannossa.

Joka tapauksessa, ns. Long-COVID on inflammatorinen prosessi, johon liittyy energian puutos. Tärkeintä on välttää piikkiproteiinia kaikissa muodoissa ja vahvistaa immuniteettia. Hoitoprotokollia kehitetään jatkuvasti.

P:S. tämä blogi on kirjoitettu sekä ammattilaisille, että  potilaille.

Viittaukset:

1. Parry et al.  Biomedicines 2023; 11(8) 2287
2. Hulschter et al. Cureus 2023; 15(11) e49204