Tämä referaatti perustuu epidemiologi Nicolas Hulscherin substakkiin (Focal points). Lapsuusiän rokotteiden ja autismin nousun kausaliteetista käydään nyt kiivasta keskustelua. Aihe oli tabuoitu liiankin pitkään, mutta Robert Kennedy Jr:n astuttua USA:n Terveysministerin (HHS) virkaan aihetta on ruvettu penkomaan perusteellisesti.
Vertaisarvioitu Deisher et al. julkaisema tutkimus Epidemiologic and Molecular Relationship Between Vaccine Manufacture and Autism Spectrum Disorder Prevalence tuotti yhden hälyttävimmistä löydöksistä nykyaikaisessa rokoteturvallisuustutkimuksessa: ihmisen sikiön solulinjoissa kasvatetuissa lapsuusiän rokotteissa on miljardeja tai biljoonia fragmentoituneita ihmisen DNA-molekyylejä, jotka kykenevät pääsemään ja integroitumaan ihmissolujen genomiin. Tutkimusryhmä yhdisti laboratorio- ja väestötason analyysejä ja osoitti, että laboratoriosoluissa kasvatettu virusmassa sisältää sikiön DNA-fragmentteja, jotka eivät ainoastaan säily rokotepulloissa, vaan myös pääsevät helposti ihmissolujen tumaan ja kohdistuvat autismiin vahvasti kytköksissä oleviin kromosomaalisiin ”kuumiin pisteisiin”.
Menetelmät
Tutkijat analysoivat kahta abortoitujen sikiöiden solulinjoissa valmistettua rokotetta – Meruvax II:ta (MMR II -rokotteen vihurirokkokomponentti) ja Havrixia (hepatiitti A) – seuraavien osalta:
1. Ihmisen DNA-pitoisuus PicoGreen®- ja OliGreen®-fluoresenssimäärityksillä.
2. Fragmentin koko geelielektroforeesilla.
3. Leimattujen ihmisen DNA-fragmenttien sisäänotto ja genominen integraatio eri ihmissolulinjoihin.
4. MMR-rokotuskattavuuden ja autismin esiintyvyyden välinen ekologinen korrelaatio Isossa-Britanniassa, Norjassa ja Ruotsissa vuonna 1998 tapahtuneen ”Wakefieldin häiriön” jälkeen MMR-rokotteen otossa.
Löydökset
1. Massiivinen sikiön DNA-kontaminaatio
Meruvax II (vihurirokko): ~142 ng yksijuosteista + 35 ng kaksijuosteista DNA:ta injektiopulloa kohden.
Havrix (Hep A): ~276 ng yksijuosteista + 35 ng kaksijuosteista DNA:ta injektiopulloa kohden.
Tämä on 14–27 kertaa enemmän kuin FDA:n 10 ng:n turvaraja – ja se vastaa miljardeja tai biljoonia ihmisen sikiön DNA-fragmentteja jokaisessa injektiopullossa.
2. Integraatiovalmiit fragmentit
Meruvax II -fragmenttien keskimääräinen koko oli ~215 emäsparia, mikä on optimaalinen spontaanille integraatiolle.
Havrix-fragmenttien koko ylitti 48 000 bp, mikä on riittävän suuri sisältämään kokonaisia geenejä ja säätelyalueita.
3. Ihmissoluihin integroituminen
Käyttäen rokotteissa esiintyviä DNA-fragmentteja vastaavan kokoisia sekvenssiltään ihmisen DNA-fragmentteja tutkijat osoittivat, että 24–48 tunnin kuluessa fragmentit imeytyivät ihmisen solujen tumiin ja integroituivat kromosomien DNA:han. Integroitumista tapahtui jopa 0,6 %:ssa koko genomista tietyissä solulinjoissa – mikä vastaa kymmeniä miljoonia emäspareja, jotka on lisätty laboratorio-olosuhteissa.
Rokotteen sisältämien DNA-fragmenttien (punainen väri) sisäänotto soluihin ja niiden tumiin (tumat värjätty sinisellä) spontaanisti (kuva vasemmalla) ja kun solukalvoa on käsitelty saponiinilla sisäänoton helpottamiseksi (kuva oikealla).
Rokotteen sisältämien DNA-fragmenttien (punainen väri) sisäänotto soluihin ja niiden tumiin (tumat värjätty sinisellä) spontaanisti (kuva vasemmalla) ja kun solut on aktivoitu lipopolysakkaridilla (kuva oikealla).
4. Autismiin liittyvät geenit osoittavat poikkeuksellista haavoittuvuutta
Tiimi kartoitti 280 000 meioottista ”kuumaa rekombinaatiokohtaa” ja havaitsi, että ne ovat suhteettoman keskittyneet autismiin liittyviin geeneihin, erityisesti X-kromosomiin. Nämä kuumat kohdat ovat ihanteellisiaDNA-fragmenttien integroitumiselle ja sen aiheuttamille mutaatioille. Huom! Sukusolujen meioottisessa jakautumisessa tytärsoluihin jää puolet geneettisestä materiaalista, jolloin kahden tytärsolun yhdistyminen palauttaa määrän normaaliksi ja johtaa geenien uudelleenjärjestelyyn.
5. Populaatiotason korrelaatio
Kuvassa nähdään, että kun MPR-rokotteen kattavuus laski tohtori Andrew Wakefieldin uraauurtavan Lancet-julkaisun jälkeen vuonna 1998, autismin esiintyvyys laski jyrkästi Isossa-Britanniassa, Norjassa ja Ruotsissa, mutta nousi sitten uudelleen MPR-rokotteen kattavuuden elpyessä vuoden 2001 tienoilla. Vaikka korrelaatio ei välttämättä tarkoita kausaliteettia, ajallinen yhteys on selkeä.
Deisherin ryhmä kuvaili tätä ”luonnolliseksi kokeeksi”, joka osoittaa mahdollisen (jopa todennäköisen) syy-yhteyden sikiösoluista peräisin olevien rokotteiden ja autismikirjon häiriön esiintyvyyden välillä.
Jokainen sikiösoluista peräisin olevan rokotteen annos voi kuljettaa miljardeja tai jopa biljoonia ihmisen DNA-molekyylejä kehittyvään lapseen – joista osa voi tulehdusolosuhteissa kiinnittyä suoraan lapsen kromosomeihin. Tämä tarjoaa jälleen yhden biologisesti uskottavan mekanismin, jolla rokotteet voisivat edistää neurologisia kehityshäiriöitä, mukaan lukien autismia.
Tämä tutkimus on yksi yli 300:sta, jotka sisältyvät tulevaan merkittävään autismiraporttiimme – se on yksi kattavimmista koskaan tehdyistä analyyseistä autismin ympäristöllisistä ja iatrogeenisistä interventiosta.
Yhteenveto ja kysymys:
Missä ovat olleet vuosikymmeniä ne lukuisat yliresursoidut regulatoriset instituutiot, jotka toistavat meille mantraa ”turvallinen ja tehokas”? Ymmärtääkseni esitetyt laboratoriotutkimukset ovat hyvin konventionaalisia solubiologiassa. Esitetty työ on jo 10 vuotta vanha. Miksi sitä ei ole aiemmin nostettu päivänvaloon? Onko niin, että maailmasta puuttuu tyystin rokotteiden laadunvalvonta? Missä on ollut lasten edunvalvonta? Seuraan innolla rokotekeskustelua USA:ssa.
Tamara Tuuminen, erikoislääkäri dosentti
Helsingissä 21 lokakuutta 2025.
