Mitä tiedetään raskaana olevien naisten rokottamisesta hinkuyskää vastaan?
Olen kerännyt tietoa amerikkalaisten kollegojen blogeista, ja käytin CHAT GPT:tä sekä Deepl-käännöskonetta. Tämä katsaussarja on tarkoituksella lyhyt, tarkoitettu terveysammattilaisille sekä muillekin ja käsittelee neljää osa-aluetta:
Osa 1 Bordetella pertussis -hinkuyskäbakteerin oppikirjatietoa
Osa 2 hinkuyskärokotteita ja hinkuyskän hoitoa
Osa 3 raskauden immunologiaa
Osa 4 hinkuyskärokotteiden tutkimustuloksia
OSA I
Hinkuyskärokotteella on puuteellinen suoja
PSL-postiin on tullut alla oleva kirje. Kirjoittajan nimi on muutettu.
Heippa siellä!
Tämä teidän sivustonne on aivan huippu, kiitos siitä. En tiedä, olenko oikealla asialla, mutta minua kiinnostaisi hirveästi oikeasti tietää, minkälaisia tutkimuksia ja mihin tuo hinkuyskärokotussuositus raskaana oleville perustuu. Olen siis itse raskaana ja kuulin, että tähän on tullut suositus, joten olisi tietenkin kiva kuulla, mikä tässä on perusteena. Neuvolasta kerrotaan ainoastaan, että tapaukset on lisääntyneet ja rokotteella suojataan vauva jo ensimmäisten kuukausien aikana.
Olisi siis mielenkiintoista kuulla tähän asiaan liittyen toinenkin näkökulma, eikä vain THL:n antama. Olen itse yrittänyt etsiä tietoa asiaan liittyen, ja jotain olen löytänytkin ja kiitos teidänkin sivunne tietojen hinkuyskärokotteista sekä siitä, kuinka rokotteet lisäävät aikuisiällä dementiaa ja Alzheimer-riskiä.
Ystävällisin terveisin
Katja
Hyvä, että kirjoittaja itse etsii ja tiedustelee itsenäisesti ajattelevien lääkäreiden mielipidettä tähän kysymykseen. Aihe on erittäin tärkeä ja ajankohtainen. Tri Sherri Tenpenny on julkaissut jopa kokonaisen kirjan kyseisestä teemasta. https://www.amazon.ca/stores/author/B0D2VJ2N5N

Alempana poimintoja Tri Peter McCullough’n blogeista.
Tämä blogi on käännetty melkein muuttamattomana
Keskustelu rokotteista kiihtyy, kun lainsäätäjät, viranomaiset ja jotkut lääkärit, joilla ei ole riittävää ymmärrystä tartuntatautien epidemiologiasta ja rokotetutkimuksesta, esittävät pelkoon perustuvia ja poliittisesti värittyneitä kommentteja.

Johdanto
Bordetella pertussis -bakteerin aiheuttama hinkuyskä on noussut jälleen kansanterveydelliseksi huolenaiheeksi huolimatta pitkään jatkuneista rokotusohjelmista. Difteria-tetanus-pertussis-rokotteen (DTP tai DTaP/Tdap) maailmanlaajuinen rokotuskattavuus ylittää 90 %, mutta sykliset taudinpurkaukset jatkuvat myös hyvin rokotetuissa väestöryhmissä. ¹ ² Paradoksi johtuu immuniteetin heikkenemisestä, taudinaiheuttajan sopeutumisesta sekä nykyisten soluttomien rokotteiden (aP) tarjoaman limakalvosuojan puutteellisuudesta. Näiden epäonnistumisten, niiden kliinisten seurausten ja hoitomenetelmien analyysi havainnollistaa sellaisia rokotteen rajoituksia, joka estää osittain vakavan taudin mutta ei tartuntaa.
Siirtyminen kokosolurokotteista soluttomiin rokotteisiin
Alkuperäinen kokosolurokote (wP) otettiin käyttöön 1940-luvulla, jolloin elinolojen, sanitaation ja hoidon parantumisen myötä hinkuyskän aiheuttama kuolleisuus laski yli 90 prosenttia. ³ Rokote aiheutti kuitenkin usein korkeaa kuumetta, pitkittynyttä itkua tai hypotonisia ja hyporesponsiivisia reaktioita, minkä vuoksi se korvattiin 1990-luvulla soluttomilla (aP) rokotteilla. Soluttomat hinkuyskärokotteet sisältävät enintään neljää puhdistettua antigeeniä – hinkuyskätoksiinia (PT), filamenttista hemagglutiniinia (FHA), pertaktiinia (Prn) ja fimbriaaliproteiineja – mutta niissä ei ole kokosolurokotteiden tuottamaa laajaa antigeenispektriä eikä toll-kaltaisten reseptorien stimulaatiota.⁴ Välittömänä etuna oli parempi siedettävyys, mutta uusi rokote oli heikentänyt pitkäaikaisen immuniteetin.
Immuniteetin heikkeneminen ja rokotteen tehon menetys
Soluttoman rokotteen antama immuniteetti heikkenee jyrkästi 2–5 vuoden kuluessa perusrokotussarjan päättymisestä.⁵ ⁶ Klein ym. raportoivat, että DTaP-rokotteen tehokkuus laskee noin 98 prosentista viidennen annoksen jälkeisenä ensimmäisenä vuonna noin 70 prosenttiin viiden vuoden kuluessa.⁵ Tdap-tehosteannos murrosiässä palauttaa vasta-ainepitoisuudet tilapäisesti, mutta suoja heikkenee jälleen 2–3 vuoden kuluessa.⁷ Vuonna 2012 Kaliforniassa tapahtunut epidemia osoitti, että 81 % laboratoriovahvistetuista tapauksista esiintyi täysin rokotettujen lasten keskuudessa.⁸ Samanlainen ilmiö havaittiin senaattori Murrayn edustamassa Washingtonin osavaltiossa (2012) sekä Australiassa (2015), joissa suurin osa lasten tapauksista koski täysin rokotettuja lapsia. ⁹ ¹⁰
Nykyinen hinkuyskärokote ei estä tartuntoja.¹¹ Eläinmallit¹² ja ihmisillä tehdyt altistustutkimukset¹³ vahvistavat, että rokotetut henkilöt voivat olla oireettomia kantajia, siis toimia tartunnan leviämisen lähteenä jopa hyvin rokotetuissa yhteisöissä.
Patogeenin sopeutuminen
Genominen seuranta on osoittanut, että Bordetella pertussis kehittyy rokotteen aiheuttaman valintapaineen alaisena. Yhdysvalloissa ja Australiassa nykyään yli 60 % eristetyistä kannoista on mutatoituneita kantoja, joista puuttuu pertaktiini. ¹⁴ ¹⁵ Koska pertaktiini on soluton rokotteiden pääantigeeni, sen menetys parantaa patogeenin elinkelpoisuutta ja heikentää vasta-aineiden neutralointikykyä. Lisäksi pertussistoksiinigeenin (ptxP3-linja) muuttuneet promootorialueet lisäävät toksiinituotantoa ja virulenssia¹⁶, mikä on seurausta vuosikymmeniä kestäneestä laajamittaisesta rokottamisesta.
Kliininen kuva
Rokotettujen lasten keskuudessa esiintyvissä taudinpurkauksissa oireet ovat usein lieviä: jatkuva, kohtauksittain ilmenevä yskä ilman tyypillistä ”hinkuääntä”, joka voi kestää joskus viikkoja, mutta aiheuttaa harvoin hengenvaarallista apneaa tai keuhkokuumetta.¹⁷
Kirjallisuutta
- World Health Organization. Pertussis vaccines: WHO position paper. Wkly Epidemiol Rec. 2015;90:433‑460.
- Mooi FR, van der Maas NA, de Melker HE. Pertussis re‑emergence: national and international perspectives. Clin Microbiol Infect. 2014;20:22‑27.
- Cherry JD. Impact of pertussis vaccine on the epidemiology of pertussis. Rev Infect Dis. 1984;6:S443‑S449.
- Plotkin SA. The pertussis problem. Clin Infect Dis. 2014;58:830‑833.
- Klein NP et al. Waning protection after fifth dose of DTaP vaccine in children. N Engl J Med. 2012;367:1012‑1019.
- Sheridan SL et al. The impact of a transition from whole‑cell to acellular pertussis vaccine on immunity in Australia. Matern Child Health J. 2014;18:1930‑1939.
- Klein NP et al. Tdap effectiveness in adolescents during pertussis outbreaks. Clin Infect Dis. 2019;68:376‑382.
- Winter K et al. California pertussis epidemic, 2010. Clin Infect Dis. 2012;54:1730‑1736.
- Washington State Department of Health. Pertussis epidemic summary 2012. Olympia, WA.
- Lam C et al. Pertussis outbreaks in Australia and waning immunity. Med J Aust. 2017;206:403‑407.
- da Silva Antunes R et al. Impaired Th1 and Th17 cell responses among children receiving acellular pertussis vaccine. J Infect Dis. 2018;218:1989‑1999.
- Warfel JM et al. Acellular vaccine‑induced immunity does not prevent colonization in baboons. Proc Natl Acad Sci USA. 2014;111:787‑792.
- Roestenberg M et al. Human challenge with Bordetella pertussis. Lancet Infect Dis. 2023;23:133‑142.
- Martin SW et al. Pertactin‑negative Bordetella pertussis strains in the United States. N Engl J Med. 2015;372:583‑584.
- Lam C et al. Genomic diversity of pertactin‑deficient strains in Australia. Emerg Infect Dis. 2019;25:1194‑1197.
- Mooi FR et al. Evolution of Bordetella pertussis and increased toxin expression. Emerg Infect Dis. 2009;15:1206‑1213.
- Cherry JD. Clinical manifestations of pertussis in the vaccinated. Future Microbiol. 2019;14:1085‑1094.
Mitä tiedetään raskaana olevien naisten rokottamisesta hinkuyskää vastaan?
OSA II
Lasten hinkuyskän hoito, kun rokotus ei tehoa. Tämäkin osa perustuu tri Peter McCullough’n blogiin.
Hinkuyskä on erittäin tarttuva hengitystieinfektio, jonka aiheuttaa Bordetella pertussis -bakteeri. Huolimatta vuosikymmeniä kestäneestä laajamittaisesta rokotustoiminnasta hinkuyskä on edelleen yleistymässä maailmanlaajuisesti – erityisesti väestöryhmissä, joissa rokotuskattavuus on täydellinen. Koska soluttomat rokotteet (DTaP ja Tdap) eivät ole kyenneet antamaan kestävää immuniteettia, huomio on jälleen kohdistunut tehokkaisiin hoitostrategioihin niille lapsille, jotka silti sairastuvat tautiin. Hoidon pääasiallisena tavoitteena on lyhentää tartuntakautta, lievittää oireita ja ehkäistä komplikaatioita, erityisesti pikkulapsilla.
Soluttoman rokotteen rajallinen antigeeniprofiili on myös yhdistetty immuunivasteen kiertämiseen ja geneettisiin mutaatioihin B. pertussis -kannoissa, mikä on johtanut heikentyneeseen suojaan nykyaikaisia muunnoksia vastaan.
Siksi hinkuyskän jatkuminen korkeista rokotuskattavuuksista huolimatta ei ole kysymys ”rokotevastaisuudesta”, kuten usein kuvataan, vaan pikemminkin biologisten ja poliittisten virhearvioiden seuraus. Tämän rokotteen puutteen tunnustaminen korostaa vankan kliinisen hoidon tarvetta silloin, kun rokotetut lapset silti sairastuvat tautiin.
Lääketieteellinen hoito
Varhainen antibioottihoito
Valtavirran hoitosuositukset, mukaan lukien Yhdysvaltain tautien torjunta- ja ehkäisykeskuksen (CDC)1 ja Medscapen2 ohjeet, suosittelevat antibioottihoidon aloittamista mahdollisimman varhain, mieluiten kahden ensimmäisen tartuntaviikon aikana, kun bakteerien lisääntyminen on huipussaan. Varhainen hoito vähentää tartuntariskiä, mutta sillä on vain rajallinen vaikutus oireiden vakavuuteen, kun paroksysmaalinen yskävaihe on jo alkanut.
Useimmissa lasten tapauksissa ensisijaisena antibioottina käytetään atsitromysiiniä, jota annetaan seuraavasti:
Alle 6 kuukauden ikäiset vauvat: 10 mg/kg/vrk suun kautta tai laskimoon 5 päivän ajan.
Yli 6 kuukauden ikäiset lapset: 10 mg/kg (enintään 500 mg) 1. päivänä, minkä jälkeen 5 mg/kg (enintään 250 mg) päivinä 2–5. (UCSF)3
Jos esiintyy makrolidiresistenssiä tai yliherkkyyttä – mikä on nouseva huolenaihe erityisesti Aasiassa ja Itä-Euroopassa – trimetopriimi-sulfametoksatsoli (TMP-SMX) voi toimia vaihtoehtona yli 2 kuukauden ikäisille lapsille. Myös tuoreessa kiinalaisessa asiantuntijakonsensuksessa on tunnistettu laskimonsisäinen piperasilliini tai kefoperatsoni–sulbaktaami käyttökelpoisiksi vaihtoehdoiksi vakavissa tai erytromysiiniresistenteissä tapauksissa4.
Tukihoito ja tehohoito
Pelkkä lääkehoito ei riitä vakavissa lasten tapauksissa – etenkin alle kuuden kuukauden ikäisillä imeväisillä, joilla on korkea kuolleisuus apnean, keuhkokuumeen ja hypoksian vuoksi.
Tukihoitostrategioihin kuuluvat:
- Happihoito tai mekaaninen ventilaatio hengitysvaikeuksien, syanoosin tai vakavan hypoksian yhteydessä.
- Ravitsemus- ja nesteytystuki nenämahaletkun kautta tai laskimonsisäisten nesteiden avulla, kun yskäkohtaukset estävät suun kautta tapahtuvan ravinnon saannin.
- Apnean, bradykardian ja kouristusten seuranta, erityisesti teho-osastolla.
Medscape2 ja UpToDate5 huomauttavat, että sairaalahoito on tarpeen kaikille alle kolmen kuukauden ikäisille vauvoille, joilla on kohtalaisia tai vakavia paroksismeja, kasvun hidastumista tai neurologisia komplikaatioita. Erityistä valppautta tarvitaan, kun B. pertussis -infektio esiintyy samanaikaisesti hengitystiesynsytiaaliviruksen (RSV) tai muiden patogeenien kanssa, sillä samanaikaiset infektiot lisäävät merkittävästi sairastuvuutta6.
Resistenssi ja kehittyvät patogeenit
Vuodesta 2010 lähtien esiin noussut ongelma on erytromysiiniresistentin B. pertussis -bakteerin (ERBP) yleistyminen. Kiinassa resistentit kannat muodostavat 50–100 % eristetyistä kannoista, ja niiden vähimmäisestepitoisuudet (MIC arvot) ylittävät 256 mg/l4. Tämä on suuri haaste, sillä kansainvälisissä hoito-ohjeissa oletetaan edelleen laajalti, että kaikki kannat ovat herkkiä makrolideille. Liiallinen riippuvuus atsitromysiinistä voi kiihdyttää tätä resistenssin kehittymistä.
Kokonaisvaltaiset ja vaihtoehtoiset näkökohdat
Antibioottien haitallisten sivuvaikutusten ja rokotteiden rajoitusten vuoksi integroivaan tukihoitoon tulisi kiinnittää uudelleen huomiota. Riittävät A-, C- ja D-vitamiinipitoisuudet ovat ratkaisevan tärkeitä immuunijärjestelmän kestävyyden kannalta, erityisesti hengitystieinfektioista toipuvilla lapsilla. Sumutettu suolaliuos tai kasviperäiset yskänlääkkeet (kuten murattilehtiuute tai lakritsista peräisin oleva glykyrritsiini) ovat myös osoittaneet lievää kliinistä hyötyä yskäkohtausten lievittämisessä ja liman poistumisen edistämisessä lasten hengitystiesairauksissa, vaikka perusteellista riippumatonta tutkimusta ei ole vielä tehty riittävästi.
Altistumisen jälkeinen ehkäisy ja uudelleeninfektion ehkäisy
Antibioottien ennaltaehkäisevää käyttöä tulisi kohdistaa tartunnan saaneiden lasten kotitalouden läheisiin ja hoitajiin, erityisesti niihin, joilla on riski sairastua vakavaan tautiin (vastasyntyneet, raskaana olevat naiset).
Kirjallisuutta
- Centers for Disease Control and Prevention (CDC). Treatment of Pertussis. November 6, 2024.
- Medscape Reference. Pertussis Treatment & Management. February 5, 2025.
- UCSF IDMP. Pertussis Antimicrobial Therapy Guidelines. 2021
- Hua, C.Z. Expert Consensus for Pertussis in Children: New Concepts in Diagnosis and Treatment. World J. Pediatr., 2024.
- UpToDate. Pertussis Infection in Infants and Children: Treatment and Prevention. May 2025.
- Snodgrass, A. M. et al. Pertussis in Children in an Era of Vaccination. Pediatric Respirology and Critical Medicine, 2025.
Raskaus ja immunomodulaatio
OSA III
Tämä osio on Robert Malonen kirjoitus, jonka jonkin verran lyhensin ja käänsin Deeple-käännöskoneella. Pidän Malonen katsausta melko hyvänä, mutta olen eri mieltä Malonen väitteistä, jotka koskevat raskaana olevien naisten rokottamista. Polemisoin paikoissa, joissa pidän hänen ajatuksiaan ja väitteitään väärinä. Oma kantani asiaan on esitetty osassa IV.

Väite, jonka mukaan raskaus ”heikentää” immuunijärjestelmää, on jo pitkään toiminut kätevänä yleistyksenä sekä lääkäreille että tiedottajille. Tieteellisessä kirjallisuudessa dokumentoitu todellisuus on huomattavasti monimutkaisempi. Raskaus ei heikennä immuunijärjestelmää; se säätää immuunijärjestelmää uudelleen. Tämän vaikutukset ulottuvat selvästi istukan rajapinnan ulkopuolelle siihen, miten raskaana olevan keho reagoi taudinaiheuttajiin ja rokotteisiin sekä miten vastasyntynyttä suojellaan syntymän jälkeen.
Laajamittaiset pitkittäistutkimustiedot viittavat siihen, että immuunijärjestelmää ei raskauden aikana ”tukahduteta, vaan sitä säädellään raskauden edistämiseksi”, mikä selittää raskauden eri vaiheissa havaittavan vaihtelevan alttiuden erilaisille patogeeniryhmille.1 Vaikka raskauden aikana tapahtuvasta yleisestä immuunivasteen heikkenemisestä on vain vähän näyttöä, heijastavat tiettyihin virusinfektioihin liittyvät kohonneet riskit pikemminkin erityisiä laadullisia immunologisia muutoksia kuin isäntäorganismien puolustusmekanismien yleistä pettämistä.2 Raskauden aikana havaittu influenssan, COVID-19:n ja hepatiitin vakavuuden lisääntyminen johtuu soluvasteen kohdennetuista muutoksista, ei immuunitoiminnan yleisestä heikkenemisestä. (Tämä johtuu siitä, että raskauden aikana Th2-suuntainen immuniteetti on vahvempi kuin Th1. Mainittakoon, että virusinfektion torjunnassa Th1-immuniteetin haaralla on suurempi merkitys kuin Th2. – Allekirjoittaneen lisäys).
Nämä muutokset ovat hormonaalisia ja vaikuttavat koko kehoon. Estrogeeni, progesteroni, ihmisen koriongonadotropiini (hCG) ja kortisoli säätelevät sytokiiniprofiileja, NK-solujen käyttäytymistä, T-solupopulaatioiden määrää ja neutrofiilien aktiivisuutta.3 Vuonna 2025 julkaistu tutkimus, jossa tarkasteltiin immunologisia muutoksia komplikaatioitta sujuneissa raskauksissa, kuvasi dramaattisia muutoksia tulehdusmekanismeissa ja immuunisolujen dynamiikassa, kun naiset tulivat raskaaksi. Raskautta edeltävä liikalihavuus vahvisti näitä tulehdusmuutoksia entisestään.4
Neutrofiilien määrä kasvaa raskauden aikana, mutta niiden reaktiivisen hapen purkaus ja sytokiinivasteet stimulaation jälkeen vaimenevat. Toisin sanoen neutrofiilit ovat ”valmiina mutta hillittyinä”. Komplementtiproteiinien, kuten C3a:n, C4a:n ja CH50:n, pitoisuudet nousevat merkittävästi, mikä viittaa siihen, että systeemistä tulehdusta säädellään sen sijaan, että sitä tukahdutettaisiin. Nämä muutokset heijastavat tarkoituksellista uudelleenjärjestelyä, jonka tarkoituksena on ylläpitää samanaikaisesti sekä äidin puolustuskykyä että sikiön sietokykyä.
Istukan ja verenkierron välinen takaisinkytkentäsilmukka
Raskauden aikana tapahtuvat paikalliset ja systeemiset immuunimuutokset eivät ole toisistaan riippumattomia. Äidin ja sikiön välinen rajapinta on ainutlaatuinen immunologinen ympäristö, joka tasapainottaa sikiön sietokykyä ja patogeenien torjuntaa, suojellen sekä äitiä että sikiötä ja estäen samalla geneettisesti erilaisen sikiön hylkimisen immuunijärjestelmän toimesta.5 Sietokykyä edistetään monenlaisilla mekanismeilla: Hofbauer-makrofagit, deciduaan kertyvät NK-solut ja säätelevät T-solut. Nämä luovat toleranssia edistävän mikroympäristön, jota ylläpitävät IL-10- ja TGF-β-eritykset.5
Ratkaisevaa on, että näitä paikallisia sopeutumisia ohjaavat hormonaaliset signaalit leviävät äidin koko verenkiertoon. Tämä istukan mikroympäristön ja systeemisen osaston välinen takaisinkytkentäsilmukka on syy siihen, miksi raskauden immuunimuutoksia ei voida ymmärtää puhtaasti paikallisista näkökulmista. Raskaana olevan naisen vaste hengitystievirukseen tai lihakseen annettavaan rokotteeseen heijastaa istukan ylläpitämiseksi käynnissä olevaa immunologista toimintaa, ei pelkästään paikallista kohdun sopeutumista.
Toiminnallisia eroja rokotteen aikaansaamassa immuniteetissa raskauden aikana
Raskauden aikana muuttunut immuunijärjestelmän tila vaikuttaa rokotevasteisiin. Vuonna 2025 Vaccines-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa tarkasteltiin serologisia ja solutason vasteita COVID-19-mRNA-tehosterokotteisiin raskaana olevilla ja ei-raskaana olevilla naisilla ja havaittiin merkittäviä laadullisia eroja. Raskaana olevien naisten vasta-aineet olivat vähemmän ristireaktiivisia muihin kuin rokoteantigeeneihin, mukaan lukien XBB.1.5- ja JN.1-muunnokset. Ei-raskaana olevilla naisilla havaittiin suurempia IgG1:IgG3-suhteita ja voimakkaampaa neutralointia kaikkia testattuja muunnoksia vastaan.6 (oma lisäys: hyvin epäeettinen tutkimus).
Sen sijaan raskaana olevilla naisilla oli alhaisemmat IgG1:IgG3-suhteet ja kapeampi neutralointikyky, mutta heillä havaittiin lisääntynyttä vasta-aineista riippuvaa NK-solujen sytokiinituotantoa ja neutrofiilien fagosytoosia, erityisesti uusia muunnoksia vastaan. Tutkimuksessa havaittiin myös, että raskaus lisäsi muistisoluja (CD4+ T-soluja), IFNγ:n tuotantoa sekä kiihdytti rasvahappojen hapettumista.6 Tämä aineenvaihdunnan muutos rajoittaa B- ja T-solujen lisääntymistä, mikä tarjoaa uskottavan mekanistisen perustan havaituille eroille vasta-aineiden laadussa. Raskaana olevan naisen immuunijärjestelmä kompensoi vasta-aineiden kaventunutta ristireaktiivisuutta turvautumalla entistä voimakkaammin luontaisiin efektorimekanismeihin.
Vuonna 2025 Pediatric Infectious Disease Journal -lehdessä julkaistu systemaattinen katsaus, jossa verrattiin COVID-19-rokotteiden immunogeenisyyttä raskaana olevilla ja ei-raskaana olevilla henkilöillä, vahvisti vastaavasti havaittavat ja yleisesti suojaavat tiitterit raskauden aikana, mutta totesi samalla, että tarvitaan lisää mekanistista tietoa toiminnallisten vasta-aineiden laadusta.7 (Todettakoon, että kaikki ”tutkimukset”, joissa mRNA rokotteet oli annettu raskaana oleville naisille ovat tuomittuja, koska kyseessä ei ole edes rokotteet vaan bioase ja näissä tutkimuksissa raskaana olevia on käytetty lääkärinetiikan vastaisesti – oma lisäys).
Nämä havainnot herättivät kirjallisuudessa avoimen kysymyksen: pitäisikö rokotevalmisteita tai annosteluvälejä muokata raskaudelle ominaisen immuunijärjestelmän tilan huomioon ottamiseksi? Saatavilla olevat tiedot eivät anna lopullista vastausta tähän kysymykseen, mutta ne antavat vahvat perusteet avoimelle ja riippumattomalle tutkimukselle. (Mielestäni ennen kuin riittävät prekliiniset tutkimukset on tehty, ei mitään rokotetta saa antaa raskaana oleville naisille – oma lisäys)
Rintamaito: toinen immuunijärjestelmän siirtojärjestelmä
Syntymän jälkeen vauva altistuu suurimmalle patogeeniriskille limakalvojen pinnalla – hengitysteissä ja ruoansulatuskanavassa. Silloin lapsen immuunijärjestelmä on vielä kehittymätön. Istukan kautta tapahtuva IgG:n siirto tarjoaa systeemisen suojan raskauden viimeisen kolmanneksen aikana, mutta limakalvojen puolustus vaatii toisenlaista vasta-aineluokkaa. Rintamaito täyttää tämän aukon, ja sen ensisijainen mekanismi on sekretorinen IgA (sIgA). (Siksi on tärkeää, että syntymän jälkeen napanuoraa ei katkaista heti, vaan annetaan koko veren valua istukasta vasta-syntyneseen. Valitettavasti sairaalasynnytyksissä napanuora katkaistaan ennenaikaisesti – oma lisäys).
sIgA muodostaa yli 90 % kypsän rintamaidon immunoglobuliineista.8 Kun rintamaito peittää vauvan suun limakalvon, nenäontelon, Eustachin putket ja ruoansulatuskanavan, sIgA sitoutuu patogeeneihin niiden pinnalla ennen kuin ne ehtivät tunkeutua sisään, jolloin ne pysyvät liikkumattomina ja päätyvät ruoansulatukseen ja erittymiseen sen sijaan, että pääsisivät verenkiertoon.9 Ratkaisevaa on, että sekretorinen komponentti sIgA:ssa vakauttaa tätä immunoglobuliinia, joka tekee siitä erittäin vastustuskykyisen ruoansulatusentsyymeille, minkä ansiosta se pysyy toiminnallisena koko vauvan ruoansulatuskanavan läpi.9. IgG:ltä puuttuu tämä ominaisuus. (Tätä perustaustaa vasten voidaan väitää, että rintaruokinnalla on erittäin suuri merkitys vauvan suojaamisessa, eikä suinkaan äidin immunisaatiolla. – oma lisäys.)
Äidinmaidon sIgA-pitoisuudella ei ole ratkaiseva rooli. Brandtzaegin perustavanlaatuisen tutkimuksen mukaan maidon sIgA-pitoisuus heijastaa äidin limakalvojen immuunijärjestelmän antigeenistä stimulaatiota, jota aiheuttavat äidin kohtaamat suolisto- ja hengitystiepatogeenit.8 Koska äiti ja vauva elävät tyypillisesti samassa ympäristössä, syntyy yksilöllinen vasta-ainekanta, joka on sovitettu juuri niihin patogeeneihin, joihin vauva todennäköisimmin altistuu. sIgA puuttu äidinmaidonkorvikkeista.
Patogeenien välittömän torjunnan lisäksi rintamaidon sIgA:lla on keskeinen rooli vauvan suolistomikrobiomin muodostumisessa ja immuunijärjestelmän kehityksen säätelyssä. Hiirillä tehdyt kokeet ovat osoittaneet, että äidin sIgA säätelee aktiivisesti vauvan immuunijärjestelmän kypsymisen vauhtia ja luonnetta sen sijaan, että se vain korvaisi sen.10
Luonnollinen tartunta vs. rokotus: ero maidon vasta-aineprofiilissa
Useissa tutkimuksissa on havaittu johdonmukaisesti, että äidin antigeenialtistuksen reitti määrää, minkä luokan vasta-aineet ovat hallitsevia rintamaidossa. Luonnollinen infektio, joka stimuloi suoraan limakalvojen immuunikudoksia, tuottaa rintamaitoon IgA-dominantin vasta-aineprofiilin. Lihakseen annettava rokotus, joka vaikuttaa ensisijaisesti systeemisiin kudoksiin, tuottaa rintamaitoon IgG-dominantin profiilin.11,12
Tämä on dokumentoitu nimenomaisesti COVID-19:n yhteydessä: SARS-CoV-2-infektiosta toipuneiden äitien rintamaidossa oli IgA-dominoivia antigeenispesifisiä vasta-aineita, kun taas mRNA-rokotteita saaneiden äitien rintamaidossa esiintyi IgG-dominoivia vasteita.12 Se, tarjoaako rintamaidon IgG vai sIgA merkittävämpää suojaa vauvan limakalvoille, on edelleen aktiivisen tutkimuksen kohteena.12 Koska sIgA on kuitenkin rakenteellisesti optimoitu limakalvojen puolustukseen ja entsymaattiseen vastustuskykyyn, ja koska raskauden aikana annettujen influenssa- ja hinkuyskärokotteiden on osoitettu indusoivan maitoon patogeenikohtaista sIgA:ta ja IgG:tä, jotka suojaavat rintaruokittuja vauvoja kyseisiltä hengitystiesairauksilta,13 altistumisreitin ero oikeuttaajatkotutkimuksia. (Tässä olen eri mieltä Malonen kanssa, oma kantani on esitetty osassa IV.)
Johtopäätös
Raskaus edustaa systeemisen immuunijärjestelmän uudelleenkalibrointia, ei sen vaimentumista. Immuunijärjestelmän tasapaino siirtyy Th1-tyyppisestä tulehdusta edistävästä toiminnasta kohti Th2-tyyppisiä toleranssimekanismeja; neutraloivat vasta-ainevasteet uusille antigeeneille kaventuvat, kun taas synnynnäiset efektorireitit laajenevat; ja synnytyksen jälkeen rintamaito tarjoaa limakalvojen immuunisuojan, joka on yksilöllinen.
Rokotteet raskauden aikana tarjoavat edelleen suojaa ja niitä suositellaan (Suositellaan puuttuvien tietojen perusteella – oma lisäys). Mutta biologinen todellisuus on monimutkaisempi kuin mitä viralliset viestit yleensä antavat ymmärtää. Raskaana olevat naiset tuottavat havaittavia, toiminnallisia immuunivasteita rokotteisiin, samalla kun heidän immuunijärjestelmänsä toimii puitteissa, jotka asettavat etusijalle sikiön sietokyvyn, kaventavat varianttien välistä vasta-aineiden kattavuutta ja muokkaavat vauvan limakalvojen immuunijärjestelmää mekanismin kautta, johon lihaksensisäiset rokotteet vaikuttavat vain osittain. Näiden erojen ymmärtäminen on syy tutkia asiaa perusteellisemmin ja varmistaa, että rokotepolitiikka heijastaa raskaana olevan naisen immuunijärjestelmän koko monimutkaisuutta sen sijaan, että se perustuisi yksinkertaistettuun vastaavuusnarratiiviin.
Kirjallisuutta
- Faas MM, de Vos P. Uterine NK cells and macrophages in pregnancy. Placenta. 2017;56:44–52. See also: immunology of pregnancy review, ScienceDirect 2020 — “the immune system is not suppressed, but instead modulated to facilitate pregnancy.” doi:10.1016/j.clim.2020.108427
- Abu-Raya B, Michalski C, Sadarangani M, Lavoie PM. Maternal immunological adaptation during normal pregnancy. Front Immunol. 2020;11:575197. doi:10.3389/fimmu.2020.575197
- Klein SL, Flanagan KL. Sex differences in immune responses. Nat Rev Immunol. 2016;16:626–638. doi:10.1038/nri.2016.90. See also: systemic estrogen/progesterone immune modulation review, PMC3025805.
- DeBolt CA, Yu H, Riis V, et al. Revealing the complexity of immunobiological shifts from non-pregnant to pregnant state. Am J Reprod Immunol. 2025;94(3):e70166. doi:10.1111/aji.70166
- Balasundaram P, Farhana A. Immunology at the maternal-fetal interface. In: StatPearls [Internet]. Treasure Island (FL): StatPearls Publishing; Updated 2025 Feb 22. Available from: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK574542/
- Klein K, et al. Pregnancy reduces COVID-19 vaccine immunity against novel variants. npj Vaccines. 2025. doi:10.1038/s41541-025-01236-4
- Ballivian J, et al. Immunogenicity of COVID-19 vaccines during pregnancy: a systematic review and comparison of pregnant versus nonpregnant persons. Pediatr Infect Dis J. 2025;44:S27–S31.
- Brandtzaeg P. Secretory immunity with special reference to the oral cavity. J Oral Microbiol. 2013;5. doi:10.3402/jom.v5i0.20401. As cited in: Kosik I et al. Changes in human milk immunoglobulin profile during prolonged lactation. Front Pediatr. 2020;8:428. doi:10.3389/fped.2020.00428
- InfantRisk Center. Antibodies, immune system, & breastfeeding. Texas Tech University Health Sciences Center. Available from: https://www.infantrisk.com/content/antibodies-immune-system-breastfeeding-basics
- Verhasselt V. Antibodies in breast milk: pro-bodies designed for healthy newborn development. Immunol Rev. 2024. doi:10.1111/imr.13411
- Anderson BL, et al. Breastfeeding and the developmental origins of mucosal immunity: how human milk shapes the innate and adaptive mucosal immune systems. Curr Opin Gastroenterol. 2021. PMC11451935.
- Bertotto ME, et al. Maternal vaccination as an additional approach to improve the protection of the nursling: Anti-infective properties of breast milk. Front Immunol. 2022;13:895971. PMC9382412. doi:10.3389/fimmu.2022.895971
- O’Brien KL, et al. Effects of vaccination against influenza, pertussis, and COVID-19 on human milk antibodies: current evidence and implications for health equity. Front Immunol. 2022;13:898291. PMC9314549. doi:10.3389/fimmu.2022.898291
Raskaudenaikainen pertussisrokotus: tarpeellisuus, tehokkuus ja turvallisuus
OSA IV
Väite: Raskaana oleville annettava pertussisrokote ehkäisee vastasyntyneiden sairastavuutta, ja tämän perusteella rokotuskäytäntö voidaan ottaa osaksi terveydenhuoltoa.
Lastenlääkäri Lauri Ivaska on mainostanut LinkedInissä seuraavaa tutkimusta:
The Effect of Pertussis Vaccination During Pregnancy on Pertussis and Diphtheria Immunity in Children at 3 and 4 Years of Age.

LinkedIn: https://www.linkedin.com/in/lauri-ivaska-686796200/
Tutkimuksen otsikko viittaa siihen, että siinä tarkastellaan raskaudenaikaisen rokotuksen vaikutusta lasten pertussis- ja difteria-vasta-ainetasoihin. Vasta-aineiden muodostumisen osoittaminen on kuitenkin eri asia kuin sen osoittaminen, että rokotuskäytäntö todella ehkäisee vastasyntyneiden hinkuyskäinfektioita ja niihin liittyvää sairastavuutta.
Lisäksi kyseinen tutkimus ei yksinään vastaa kysymyksiin rokotuksen turvallisuudesta tai mahdollisista pitkäaikaisvaikutuksista lapsen kehitykseen.
Raskaudenaikaisen pertussisrokotuksen puolesta esitetty biologinen perustelu on sinänsä looginen: rokotus stimuloi äidin vasta-ainetuotantoa, minkä jälkeen vasta-aineita siirtyy istukan kautta sikiöön. Tämän ajatellaan parantavan vastasyntyneen suojaa hinkuyskää vastaan aikana, jolloin lapsi ei ole vielä ehtinyt saada omia hinkuyskärokotuksiaan.
Perusteluna on myös se, että äidin aiemmin muodostamat pertussis-vasta-ainetasot voivat olla matalia, muun muassa, koska soluttoman pertussisrokotteen aikaansaama immuniteetti heikkenee ajan myötä. Raskaudenaikaisella tehosterokotuksella pyritään nostamaan äidin vasta-ainetasoja ja siten parantamaan vastasyntyneen passiivista suojaa.
Ajatus kuulostaa yksinkertaiselta ja biologisesti uskottavalta. Mutta missä on näyttö tämän hypoteesin tueksi? Kuinka hyvin biologinen mekanismi on vahvistettu kliinis-epidemiologisilla tutkimuksilla, ja mitä tiedämme toimenpiteen mahdollisista riskeistä?
Kun arvioidaan uuden rokotuskäytännön käyttöönottoa raskaana oleville, kolme asiaa on selvitettävä perusteellisesti:
- Tarpeellisuus: Kuinka suuri ongelma vastasyntyneiden hinkuyskä todella on, ja kuinka merkittävä osa sairastavuudesta ja kuolleisuudesta voidaan ehkäistä äidin rokotuksella?
- Tehokkuus: Onko osoitettu, että raskaudenaikainen rokotus vähentää vastasyntyneiden hinkuyskäinfektioita, sairaalahoitoja ja kuolemia? Pelkkä vasta-ainetasojen nousu ei yksin riitä osoittamaan kliinistä tehoa. Kts. edellinen osa, keskustelu vasta-aineiden luokista.
- Turvallisuus: Mitä tiedetään erityisesti rokotuksen pitkän aikavälin turvallisuudesta sekä äidin että lapsen kannalta? Onko lapsia seurattu riittävän pitkään, jotta mahdollisia vaikutuksia immuunijärjestelmään, neurologiseen kehitykseen ja muuhun terveyteen voidaan arvioida?
Itse pidän kolmatta asiaa kaikkein tärkeimpänä, lääketieteen perusperiaatteen vuoksi puhumattakaan lääketieteellisestä interventiosta oletettavasti perusterveelle äidille ja sikiölle: ”First do no harm, eli ensiksi älä vahingoita”.
Aloin selvittää pertussisrokotteen turvallisuusnäkökohtia raskaana oleville.
Halusin selvittää, onko hinkuyskärokotteen (pertussis- eli Tdap-rokotteen) turvallisuudesta raskaana oleville olemassa paljon tutkimustietoa. ChatGPT on ilmoittanut, että tutkimuksissa on selvitetty mm.:
- keskenmenojen ja ennenaikaisten synnytysten riskiä
- sikiön kasvua ja kehitystä
- synnynnäisiä epämuodostumia
- vastasyntyneen terveyttä
- äidin rokotuksen jälkeisiä haittavaikutuksia.
Millaisia tutkimuksia ChatGPT on poiminut?
- Vuoden 2019 systemaattinen katsaus (https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/31531826/
Siinä käytiin läpi 27 tutkimusjulkaisua. Rokotuksen ei havaittu lisäävän raskauden, synnytyksen tai vastasyntyneen terveyteen liittyviä haittoja. - Britannian turvallisuustutkimus

Noin 18 000 rokotettua raskaana olevaa naista käsittäneessä tutkimuksessa ei havaittu lisääntynyttä kohtukuoleman tai muiden tutkittujen raskauskomplikaatioiden riskiä.

3. Vuoden 2026 tutkimusnäyttö:
Yhdysvaltain lastenlääkärijärjestön käsittelemässä 91 tutkimuksen katsauksessa ei löytynyt näyttöä lisääntyneestä ennenaikaisen synnytyksen, kohtukuoleman tai synnynnäisten epämuodostumien riskistä.

Laajojen turvallisuuskatsausten perusteella voidaan todeta, ettei raskaudenaikaisen pertussisrokotuksen yhteydessä ole havaittu useiden tutkittujen obstetristen komplikaatioiden merkittävää lisääntymistä. Tämän perusteella kriittisesti arvioimaton asiantuntija voi päätyä toteamaan, että rokotteen turvallisuus on riittävästi osoitettu ja että sitä voidaan hyvällä omallatunnolla suositella kaikille raskaana oleville.
Tällaisessa päätelmässä on kuitenkin yksi olennainen ongelma: raskauden ja synnytyksen aikaisten komplikaatioiden puuttuminen ei vielä osoita, että rokotuksella ei olisi mahdollisia pitkäaikaisia vaikutuksia lapsen kehitykseen.
Pitkäaikaisvaikutukset ja lasten kehityksen seuranta – avoimia kysymyksiä
Lasten neurologista kehitystä, oppimista ja käyttäytymistä koskevia pitkäaikaisia seurantatutkimuksia on huomattavasti vähemmän. Myös julkaistut tutkimukset jättävät useita tärkeitä kysymyksiä avoimiksi:
Miten raskaudenaikainen rokotus ja sen käynnistämä äidin immuunivaste vaikuttavat sikiön aivojen ja hermoston kehitykseen?
• Onko riittävästi tutkittu mahdollista yhteyttä autismikirjon häiriöihin tai muihin neurokehityksellisiin häiriöihin?
• Onko pertussisrokotteen antamisesta jokaisessa raskaudessa mahdollisia kumulatiivisia tai muita haitallisia vaikutuksia?
• Kuinka luotettavasti on tutkittu äidin raskaudenaikaisen Tdap-rokotuksen ja lapsen autismiriskin välistä yhteyttä?
• Onko lapsia seurattu riittävän pitkään, jotta myöhemmin ilmenevät kehityksen, oppimisen, käyttäytymisen tai neurologisen toiminnan ongelmat voidaan havaita?
ChatGPT:n avulla löytyi ainakin yksi julkaisu, jossa on tarkasteltu raskaudenaikaisen pertussisrokotuksen ja lasten autismikirjon häiriöiden välistä yhteyttä.
4. Yhdysvaltalainen tutkimus

Tässä tutkimuksessa:
- tutkittavia lapsia: 81 993.
- Äidin rokotusta verrattiin rokottamattomien äitien ryhmään.
- Lapset syntyivät vuosina 2011–2014.
- Seuranta: 1,2–6,5 vuotta, mutta rokotettujen äitien lasten seuranta on ollut tilastollisesti merkitsevästi lyhyempi, lieneekö se vaikuttanut tuloksiin?

Tulokset:

Tässä tutkimuksessa siis ei ole havaitu, että rokotetuille äideille tulee enemmän autismia sairastavia lapsia.
Tutkimuksen abstraktia tarkastellessani kiinnitin huomiota myös kirjoittajien ilmoittamiin sidonnaisuuksiin ja rahoituslähteisiin, mukaan lukien mahdolliset yhteydet lääke- ja biolääketeollisuuteen.
Sidonnaisuudet eivät itsessään osoita tutkimustuloksia virheellisiksi. Ne ovat kuitenkin tärkeä osa tutkimuksen kriittistä arviointia. Siksi on perusteltua tarkastella, kuka tutkimukset on rahoittanut, millaisia institutionaalisia tai taloudellisia sidonnaisuuksia kirjoittajilla on, ja miten mahdolliset eturistiriidat on huomioitu tutkimuksen toteutuksessa ja tulosten tulkinnassa.
Keskeinen kysymys on edelleen tämä: onko raskaudenaikaisen pertussisrokotuksen hyötyjen lisäksi myös lapsen pitkäaikainen turvallisuus tutkittu riittävän perusteellisesti ennen rokotuskäytännön laajamittaista käyttöönottoa?
5. Kanadan kuuden vuoden seurantatutkimus – 2021
Health Outcomes in Young Children Following Pertussis Vaccination During Pregnancy. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/33875535/

Seurattu:
- kaikkiaan 625 643 lasta
- Rokotukselle altistuneita lapsia 12 045
- Lapset syntyivät vuosina 2012–2017.
- Seuranta kesti enimmillään kuusi vuotta.
- Tutkimuksessa tarkasteltiin esimerkiksi:
- hengitystieinfektioita
- astmaa
- ruoansulatuskanavan sairauksia
- kasvaimia
- aistitoimintojen häiriöitä
- sairaalahoitoja ja päivystyskäyntejä.
Laaja lasten pitkäaikaisseuranta

Tulokset:
Tutkijat eivät havainneet raskaudenaikaisen Tdap-rokotuksen yhteydessä lisääntynyttä riskiä tutkituissa lasten terveyshaitoissa.
Mutta tässä tutkimuksessa ei ole tutkittu autismia, älykkyyttä, kielellistä kehitystä tai neuropsykologisia testituloksia. Tämä on tärkeä tutkimuksellinen aukko. Rokotettujen äitien lasten kokonaisvaltaisen neurologisen kehityksen tutkiminen puuttuu.
Olisi hyödyllistä saada tutkimuksia, joissa lapsia seurataan esimerkiksi 10–18-vuotiaiksi ja arvioidaan:
- kognitiivista kehitystä ja älykkyyttä
- kielellistä kehitystä
- tarkkaavaisuutta ja ADHD-oireita
- autismikirjon piirteitä
- oppimisvaikeuksia
- hermoston kehitystä
- hermoston kehitystä
On tärkeää ymmärtää, että rokottaminen aiheuttaa inflammaatiota. Inflammatio on tärkeä mekanismi immuunivasteen syntymiselle.
Pohdinta ja yhteenveto
Keskeinen ja edelleen riittämättömästi selvitetty kysymys on, millaisia vaikutuksia raskaudenaikaisella immuunijärjestelmän aktivoinnilla ja mahdollisilla tulehdusreaktioilla voi olla kehittyvän sikiön aivoihin ja hermostoon. Erityisesti on tärkeää selvittää, millaisia biologisia seurauksia kohdunsisäisellä (intrauterinisella) tulehdusreaktiolla voi olla sikiön neurologiselle kehitykselle.
Rokotus, kuten infektio, on aina systeeminen tulehdusprosessi, koska se aktivoi mm. T-lymfosyytteja ja B- lymfosyytteja tuottamaan vasta-aineita.
Adjuvanteilla ja muilla lisäaineilla on oma merkityksensä, joista on runsaasti tietoa ja joita ei käsitellä tässä blogissa.
Näihin kysymyksiin vastaaminen edellyttää perusteellisia embryologisia, immunologisia, neurobiologisia ja toksikologisia perustutkimuksia sekä pitkäaikaisia jälkeläisseurantoja.
Mikäli näitä kysymyksiä ja mahdollisia pitkäaikaisvaikutuksia ei ole riittävästi selvitetty, herää perusteltu kysymys siitä, ovatko raskaana olevien terveiden naisten yleiseen rokottamiseen tähtäävät terveyspoliittiset päätökset ennenaikaisia?
Raskaudenaikaisen rokotuskäytännön tulee perustua kokonaisvaltaiseen hyötyjen ja riskien arviointiin, jossa huomioidaan sekä vastasyntyneen mahdollisesti saama suoja, äidin ja kehittyvän sikiön turvallisuus että kehittyvän lapsen pitkäaikainen terveys.
Jos henkilökohtaisesti joutuisin päättämään hinkuyskän rokottamisestä raskauden aikana, esitetyn tiedon valossa olisin tehnyt kielteisen päätöksen.
Tamara Tuuminen, erikoislääkäri, dosentti
7. marraskuuta 2026
