Alkusanat
Tämän artikkelin on julkaissut Brownstone-Instituutti (Alan Cassels, 26.8.2026). https://brownstone.org/articles/four-forms-of-numericide/
Käytin apuna Deepl-käännösohjelmaa, lyhensin artikkelia ja lisäsin omia kommenttejani. Valitettavasti artikkelissa ei ollut hyperlinkkejä viitattuihin tutkimuksiin. Mikäli joku haluaa lukea alkuperäisiä tutkimuksia, joutuu hän etsimään niitä itse tai ottamaan yhteyttä kirjoittajaan (mailto:cassels@uvic.ca).
Alan Cassels on laajalti tunnustettu kanadalainen lääkepolitiikan tutkija ja terveysjournalisti, joka keskittyy paljastamaan aukkoja lääkeyhtiöiden suorittaman markkinoinnin ja tieteellisten todisteiden välillä.
Termi numerisiidi on Casselsin itsensä kehittämä ilmaus terveysmittareina käytettyjen numeeristen arvojen väärinkäyttämisestä.
New York Timesissa äskettäin julkaistu artikkeli nuorten naisten sydänsairauksien yleistymisestä (Miksi yhä useammat nuoret naiset sairastuvat sydänsairauksiin?) oli huvittavan kevytmielinen ja niin faktoja vailla kuin terveysneuvoja käsittelevä artikkeli vain voi olla.
Artikkelin ydinajatuksena on, että jokaisen naisen, joka haluaa ylläpitää ja parantaa terveyttään, tulisi olla perillä omista ”lukemistaan”, eli numeroista, joita tässä yhteydessä voidaan pitää numerisiideina. Toisin sanoen hänen tulisi tietää verenpaineensa, kolesterolinsa, BMI-indeksinsä ja hemoglobiini A1C-arvonsa (joka mittaa pitkäaikaista keskimääräistä verensokeritasapainoa), joiden väitetään olevan ”tärkeitä riskin arvioinnissa”.
Lehti siteeraa tohtori Priya Freaneytä, joka johtaa Women’s Heart Care -ohjelmaa Chicagossa Northwestern-yliopistossa: ”Numeroittesi tunteminen on tehokkain työkalusi”, [hän sanoi], ”eikä ole koskaan liian aikaista aloittaa.”
Mistä numeroista eli arvoista on kyse? Ilmeisesti lääkärit suosittelevat, että ”kaikki aikuiset pyrkivät näihin arvoihin”:
- Verenpaine (BP) alle 120 mm Hg / 80 mm Hg
- LDL (matalatiheyksinen lipoproteiini) alle 100 mg/dL (2.6 mmol/L)
- HbA1C (hemoglobiini A1C) 5,6% (38 mmol/mol) tai alle. Tämä luku kertoo kuinka paljon soketoitu hemobroginia koko hemoglobinista.
- BMI (painoindeksi) alle 25
Nyt neljä ”Ilmestyskirjan ratsastajaa” – verenpaine, verensokeri, kolesteroli ja BMI – uhkaavat kaataa sinut terveessä keski-iässäsi, ellet alistu testaus-, hoito- (eli lääkkeet ja elämäntapamuutokset) ja uudelleentestausmallille, joka voi saada monet pakkomielteisiksi näiden arvojen suhteen.
Muuten, näillä neljällä mittarilla on yksi yhteinen piirre: niitä hoidetaan tyypillisesti reseptikynällä, jota lääkärisi asiantuntijan kädet ovat lääkealan avuliaiden ihmisten huolellisen ohjauksen alla käyttäneet.
Mutta jotta voitaisiin arvioida pyrkimystä ohjata ihmisiä kohti näitä terveystavoitteita, niin mitä korkealaatuisimmat tutkimukset lopulta sanovat näihin numeerisiin tavoitteisiin pyrkimisen merkityksestä terveillä ihmisillä?
Numerisiidi numero yksi: verenpaine 120/80
Lääkäreiden vanha vitsi kuuluu: ”Korkea verenpaine on parempi kuin ei verenpainetta lainkaan.” Mutta kysymys, joka pitäisi esittää, on tämä: Jos verenpainetta alennetaan, vähentääkö se sydän- ja verisuonitautien tai kuoleman riskiä?
Ensinnäkin tavoitearvo 120 ei perustu tutkimustietoon, vaan se on ”asiantuntijoiden suosittelema” tavoite. Siltä varalta, että asia on sinua vaivannut, niin verenpaine 130/80 tai 140/90 ei ole se kuolemantuomio, josta lääkärisi saattaa varoittaa sinua. Ihmisen verenpaine vaihtelee usein suuresti, ja se, miten ja milloin sen mittaa, voi vaikuttaa merkittävästi lukemaan. Se nousee luonnollisesti iän myötä, aivan kuten harmaiden hiusten ja ryppyjen määrä. Tämän lukeman tavoittelu vie lääkäriltä paljon aikaa ja aiheuttaa potilaille huomattavaa (ja usein tarpeetonta) huolta.
Toivoisin, että lääkärimme olisivat käyttäneet aikaa oppiakseen paremmin näytön arviointia ja sitä, miten yhteistä päätöksentekoa potilaiden kanssa toteutetaan asianmukaisesti, sillä päätös näiden korvaavien lukujen johdosta suunniteltavasta hoidosta riippuu suuresti henkilön omista arvoista ja mieltymyksistä. Kolesterolin tai verenpaineen ”hallinta” tuo valtavasti rahaa lääketeollisuudelle.
Tämä maaginen ”120” on peräisin SPRINT-tutkimuksesta, joka oli erityisen vastenmielinen hanke, jossa dataa väännettiin niin kauan, että siitä saatiin esiin jonkinlaista hyötyä verenpaineen <120:n saavuttamisesta verrattuna erilaisiin tavoitearvoihin, kuten <140 korkean riskin potilasryhmässä. Useimmat lääkärit eivät kuitenkaan tule tietämään, että kaikki näennäinen hyöty haihtui heti, kun intensiivinen hoito lopetettiin.
SPRINT-tiimi oli vuonna 2017 julkaistujen, 120/80-verenpainetavoitetta suosittelevien ohjeiden takana, mutta on syytä tietää, että nämä ohjeet on syystäkin kyseenalaistettu. Esimerkiksi niiden laatimisprosessi oli täynnä dokumentoituja eturistiriitoja. Jälleen kerran suurten lääkeyhtiöiden edut ovat enemmän kuin hyvin edustettuina suositusten laatimistiimissä, ja niiden osallistuminen laajentaa automaattisesti niiden ihmisten ryhmää, joiden tulisi käyttää niiden lääkettä.
AAFP, American Association of Family Practice – Yhdysvaltojen suurin perusterveydenhuollon järjestö – kieltäytyi tukemasta kyseistä tavoitearvoa. Miksi? Koska heidän omien sanojensa mukaan siitä ei ollut ”merkittävää hyötyä kokonaiskuolleisuuden, sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden, sydäninfarktin tai munuaistapahtumien suhteen”. Toisin sanoen: Ihmiset eivät elä pidempään tai paremmin siksi, että heitä on syyllistetty ja lääkitty saamaan verenpaineensa laskemaan arvoon 120/80.
On myös toinen syy, joka liittyy siihen, kuinka vaarallista voi olla ajaa ihmisten verenpaine naurettavan alhaisiin tavoitearvoihin. Tämä ei ainoastaan raivostuta ihmisiä (koska monien on otettava kaksi, kolme tai neljä lääkettä verenpaineen laskemiseksi), vaan se voi myös johtaa kaatumisiin, murtumiin, munuaisvaurioihin ja niin edelleen, etenkin ikääntyneillä.
JAMA Internal Medicine -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että verenpainelääkkeiden käyttö liittyi vakavien kaatumisvammojen riskin kasvuun. Itse SPRINT-tutkimuksessa todettiin, että verenpainelääkkeisiin mahdollisesti tai varmasti liittyvien vakavien haittatapahtumien määrä oli lähes kaksinkertainen.
Kuten mikä tahansa kaksiteräinen miekka, myös verenpainetta alentavat lääkkeet voivat aiheuttaa vahinkoa.
Numerisiidi numero kaksi: alhaisen tiheyden lipoproteiini eli LDL, alle 100 mg/dl (2.6 mmol/L)
Tämä on yksi aggressiivisimmin ja irrationaalisimmin tavoitelluista tavoitteista: LDL-kolesteroli. Kysymys: Onko olemassa mitään merkittävää näyttöä siitä, että muuten terve henkilö, jonka LDL-arvo on alle 100 mg/dL (2.6 mmol/L) , elää pidempään kuin henkilö, jonka LDL-arvo on yli 100 mg/dL?
Toisin sanoen pitäisikö terveitä ihmisiä (joita kutsumme ”primaaripreventiokohteiksi”), joilla ei ole aiempaa sydänkohtausta tai sydänsairautta, painostaa laskemaan LDL-kolesterolinsa esimerkiksi 120:stä (3,1:stä) 80 mg/dL:aan (2,1:een)? Pidentääkö tämä heidän elinikäänsä?
Todisteet ovat heikkoja ja absoluuttinen hyöty on hyvin pieni.
Kattavin viimeaikainen katsaus julkaistiin JAMA-lehdessä vuonna 2022. Se oli mittava tutkimus, jossa yhdistettiin 18 statiinien primaaripreventiota koskevaa tutkimusta, joihin osallistui yli 85 000 henkilöä. Kaikkien syiden aiheuttama kuolleisuus oli tilastollisesti merkitsevä, mutta absoluuttinen ero niiden välillä, jotka saivat kolesterolinsa niin alhaiseksi, ja niiden, jotka eivät saaneet, oli vain 0,35 %. NNT (hoidettavien määrä, jolla estetään yksi kuolemantapaus) oli 286.
Toisin sanoen normaalin, terveen henkilön riski kuolla, jos hän käyttää statiinia LDL-kolesterolin laskemiseksi alle 100 mg/dl:n (2,6 mmol/L) tavoitetason, on lähes yksi 300:sta. Toiset ovat ponnekkaasti kiistäneet tämän luvun ja väittäneet, että kolesterolin laskemisella näille tasoille ei ole lainkaan vaikutusta henkilön elinikään tai elämänlaatuun.
Ikääntyneillä tilanne on päinvastainen. Vuonna 2016 BMJ-lehdessä julkaistu tutkimus kartoitti ikääntyneitä koskevia LDL-tutkimuksia. Siinä havaittiin, että yhteensä yli 68 000 ikääntyneen joukossa oli ”käänteinen yhteys kaikkien syiden aiheuttaman kuolleisuuden ja LDL:n välillä”. Ikääntyneet, joilla oli korkeammat LDL-arvot, elivät pitempään! Tämä tekee vieläkin törkeämmäksi sen, että suuri osa kolesterolilääkkeitä käyttävästä väestöstä on yli 65-vuotiaita ja kuuluu ryhmään, jossa he itse asiassa tarvitsevat korkeampaa kolesterolia pysyäkseen terveenä.
Lisäksi on otettava huomioon kolesterolia alentavien lääkkeiden, kuten statiinien, haittavaikutukset, joiden tiedetään aiheuttavan lihasheikkoutta, maksaentsyymiarvojen nousua ja diabetesta – vaikutuksia, jotka ovat toistuneet useissa tutkimuksissa. Lääkärit tietävät tämän omasta kokemuksestaan: suurin osa potilaista (jopa 75 %) lopettaa statiinien käytön kahden vuoden kuluessa – olipa syynä sitten haittavaikutukset, kustannukset tai vaiva.
Numerisiidi numero kolme: HbA1C (hemoglobiini A1C) 5,6% (38 mmol/mol) tai alle
Ne hullun alhaiset tasot, joihin ihmisiä kehotetaan laskemaan HbA1C-arvonsa, myydään logiikalla: ”Miksi odottaa, kunnes sinulla on täysimittainen diabetes, kun voit havaita ’esi’-merkit jo varhain?”
Selvyyden vuoksi: 5,6 % (38 mmol/mol) ei ole hoitotavoite – se on ”esidiabeteksen diagnoosikynnys”. Diabeteksen yhä yksinkertaistuvassa maailmassa ”normaali” muuttuu jatkuvasti. ”Normaaliksi” katsotaan nyt alle 5,7 % (alle 39 mmol/mol) , prediabetes on 5,7–6,4 % (39-46 mmol/mol) ja diabetes diagnosoidaan, kun arvo on ≥6,5 % (≥ 48mmol/mol).
Mainittakoon, että insuliiniresistenssin mittaus olisi huomattavasti informatiivisempi (lisäys on minun).
Useimpien diabeetikoiden todellinen hoitotavoite on <7,0 % (53 mmol/mol), mikä valitettavasti leimaa kymmeniä miljoonia terveitä ihmisiä sairaiksi. Jos HbA1C-arvosi on hieman yli 7 ja lääkärisi painostaa sinua aloittamaan metformiinin käytön, on aika väittää vastaan.
Tärkein seikka on seuraava: tutkimustulokset eivät tue ajatusta, että HbA1C-arvon laskeminen 6,5 %:iin (48 mmol/mol) tai alle pidentäisi elinikää. Kahdesta merkittävästä tutkimuksesta – ACCORD-tutkimuksesta ja BMJ-lehden meta-analyysistä – saatavilla olevat parhaat tiedot paljastavat kaksi hyvin yllättävää havaintoa: joko kuolleisuuden kannalta ei ole mitään hyötyä tai intensiivinen verensokerin hallinta aiheuttaa jopa haittaa.
Lisäksi on olemassa päinvastainen vaikutus, joka voi vahingoittaa ihmistä: hypoglykemia – joka johtuu usein aggressiivisesta lääkehoidosta – on sinänsä voimakas tappaja.
Muista vain, että näitä raja-arvoja mukautetaan aina yhteen suuntaan – alaspäin – suurentamaan niiden potilaiden joukkoa, joiden oletetaan tarvitsevan lääkitystä. Tämä on prosessi, joka tapahtuu lääkealan rahoituksen, tutkimuksen ja asiantuntijoiden hyvin dokumentoidun vaikutuksen alaisena, laajentaen diabeteslääkkeiden markkinoita joka askeleella.
On tietysti totta, että erittäin korkea verensokeri (HbA1C jatkuvasti yli 9–10 % (75 – 86 mmol/mol) voi aiheuttaa vakavia haittoja – munuaisten vajaatoimintaa, sokeutta, neuropatiaa ja infektioita. Kyse ei ole siitä, että verensokeritasolla ei olisi lainkaan merkitystä, vaan siitä, että glykolisoidun hemoglobiinin tason laskeminen 7,0 (53 mmol/mol) prosentista 6,5 prosenttiin (48 mmol/mol) tai alle ei pelasta ihmishenkiä, kun taas haitat – niin taloudelliset, verensokerin jatkuvan mittaamisen ja uudelleentarkistamisen aiheuttama lääketieteellinen työmäärä kuin lääkkeiden haittavaikutuksetkin – ovat todellisia ja mitattavissa. Laadukkaampi ruokavalio ja riittävä liikunta ovat perusta kaikille, jotka ovat huolissaan verensokeristaan. Niiden, joille on kerrottu, että heillä on ”esidiabetes”, tulisi sivuuttaa tämä neuvo ja kieltäytyä ottamasta vastaan haitallista leimaa.
Numerisiidi numero neljä: BMI alle 25
Painoindeksi (BMI) on kehon painon ja pituuden suhde, jota käytetään usein arvioimaan, onko henkilö alipainoinen, normaalipainoinen, ylipainoinen vai liikalihava. Elävätkö ylipainoiset lyhyemmän elämän?
BMI 25 ei ole vain naurettavan alhainen, vaan se on myös sinänsä täysin merkityksetön terveyden mittarina. Jokaisella, jolla on edes vähän lihaksistoa, on BMI yli 25. Miksi näin on? Koska lihas painaa enemmän kuin rasva.
Lihaksikkaalla miehellä, jonka BMI on 30, on erilainen riskiprofiili kuin miehellä, jonka BMI on 30, joka ei liiku ja jolla on iso ”kaljamaha” – mutta BMI kohtelee heitä identtisesti.
Mistä tämä ”25” on peräisin?
BMI-raja-arvo 25 on peräisin vuoden 1995 WHO:n teknisestä raportista, jossa määriteltiin neljä painoluokkaa (alipainoinen, normaalipainoinen, ylipainoinen, liikalihava) ja joka perustui löyhästi henkivakuutusten vakuutusmatemaattisiin tietoihin. Tätä kynnysarvoa ei johdettu tulosperusteisesta näyöstä, eikä BMI-arvoa 25 liitetty mihinkään kuolleisuuden käännekohtaan.
Paras saatavilla oleva havainnointitutkimusaineisto ei tue väitettä, jonka mukaan henkilöllä, jonka BMI on 30, olisi merkittävästi lyhyempi elinajanodote kuin henkilöllä, jonka BMI on 25.
Tätä kysymystä koskeva laajin ja vaikutusvaltaisin meta-analyysi julkaistiin JAMA-lehdessä vuonna 2013, ja siinä yhdistettiin 97 tutkimusta, joihin osallistui yli 2,88 miljoonaa henkilöä ja joissa oli yli 270 000 kuolemantapausta. Tulokset olivat hämmästyttäviä: ylipainoisuuteen liittyi merkitsevästi alhaisempi kokonaiskuolleisuus kuin normaalipainoon. Itse asiassa niin sanotussa ”1. asteen liikalihavuudessa” (BMI ~30) kuolleisuudessa ei havaittu merkittävää nousua. Vasta BMI:n ollessa ≥35 kuolleisuus nousi selvästi.
Toisin sanoen ihmisten painostaminen yhä alhaisempaan BMI-arvoon ei juurikaan liity heidän yleiseen terveyteensä.
Kuten Cassels on aiemminkin kirjoittanut, innostus kalliita laihtumislääkkeitä kohtaan (esim. GLP-1-lääkkeet) vääristää lääketiedettä selvästi kielteisellä tavalla. Nykyisen liikalihavuuden hoitomallin taustalla oleva taloudellinen koneisto pakottaa kokonaisia sukupolvia käyttämään lääkkeitä, joilla onkin negatiivinen vaikutus elämänlaatuun. Lisäksi liikalihavuustutkimuksessa ja -edunvalvonnassa esiintyvät eturistiriidat on dokumentoitu siinä määrin, että kolesteroli- ja verenpaineohjeisiin liittyvät ristiriidat vaikuttavat vertailussa varsin vähäisiltä.
Yhteenveto: neljä kohdetta – verenpaine, verensokeri, kolesteroli ja BMI – neljä ”Ilmestyskirjan ratsumiestä”, neljä tapaa medikalisoida, neljä tapaa leimata ihmisiä sairaaksi ja neljä polkua, joiden kautta voidaan huonontaa elämän laatua.
Onko ”arvojen tunteminen” tehokas työkalu, kuten asiantuntijat väittävät? Vastaus: Riippuu siitä mitä tutkitaan ja miten tulkitaan. Joka tapauksessa jokaisen pitää olla kiinnostunut elämäntavoistaan eikä ensisijaisesti lääkityksestä.
Tamara Tuuminen, erikoislääkäri, dosentti
20.9.2026
