LAUSUNTO STM:lle VN16216/2026
Asia: Sosiaali- ja terveysministeriö pyytää lausuntoja luonnoksesta sosiaali- ja terveysministeriön asetukseksi rokotuksista annetun sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen muuttamisesta. Kansallista rokotusohjelmaa täydennettäisiin siten, että jatkossa vesirokkorokotusta tarjottaisiin kaikille aikuisille, jotka eivät ole sairastaneet vesirokkoa tai saaneet kahta annosta vesirokkorokotetta.
Lisäksi kansallista rokotusohjelmaa täydennettäisiin siten, että 1.2.2027 alkaen tarjottaisiin vyöruusurokotusta henkilöille, joille on tehty elin- tai kantasolusiirto tai jotka sairastavat hematologista syöpää.
Tausta: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos toteaa lausunnossaan (THL/2380/8.09.00/2026), että yksilötasolla perussairaus tai immuunipuutostila voi lisätä merkittävästi vyöruusun ja sen komplikaatioiden riskiä myös nuoremmilla henkilöillä. Lausunnon mukaan tätä tautitaakkaa pystyttäisiin tehokkaasti vähentämään vyöruusurokotuksilla.
COVID-19-injektiot ja vyöruusun ilmaantuvuuden kasvu
COVID-19-rokotteita annettiin noin kahdelle kolmasosalle maailman väestöstä. Tämän injektion negatiivisia seurauksia on käsitelty laajasti, mutta en käy niitä läpi tässä lausunnossa. Totean kuitenkin näkemyksenäni, että kyseinen injektio on heikentänyt ihmisten luonnollista immuniteettia ja lisännyt herkkyyttä monien latenttien infektioiden uudelleenaktivoitumiselle (esimerkiksi tuberkuloosin ja herpesryhmän infektioiden osalta (1). Mielestäni tästä ilmiöstä keskustellaan edelleen varsin vähän virallisissa yhteyksissä, vaikka monet aiheeseen perehtyneet lääkärit katsovat sen olevan merkittävä kysymys.
Tehokkuus (effectiveness)
Perustelumuistiossa on siteerattu kahta julkaisua, joissa vesirokkorokotteen tehokkuudeksi ilmoitetaan 84–100 %.
Julkaisuista ei kuitenkaan käy selvästi ilmi, millä tavalla tehokkuus on laskettu. Ei ole selvää, viitataanko absoluuttiseen vai suhteelliseen riskin vähenemään. Shapiro ym. julkaisu on katsausartikkeli, jossa on yhdistetty useiden tutkimusten tuloksia, kun taas Seward ym. julkaisuun ei ole ollut käytettävissä täyttä pääsyä. Julkaisun tiivistelmässä ei myöskään tarkemmin kuvata tehokkuuslukujen laskentatapaa.
Koska suhteellinen riskin vähenemä voi antaa huomattavasti suuremman vaikutelman rokotteen tehosta kuin absoluuttinen riskin vähenemä, olisi perusteltua esittää myös absoluuttiseen riskin vähenemään perustuvat tiedot. Tällöin olisi mahdollista arvioida, kuinka paljon rokotus tosiasiallisesti vähentää sairastumisia rokotetussa väestössä.
Pyydän, että päätöksenteon tueksi esitetään tarkemmat tiedot siitä, miten muistiossa mainitut tehokkuusluvut on laskettu sekä mitkä ovat vastaavat absoluuttiset riskin vähenemät.
Kanadalaisen Therapeutics Initiativen analyysin mukaan Shingrixin absoluuttinen hyöty on muutaman prosenttiyksikön luokkaa. Siinä päädyttiin siihen, että verrattuna lumeeseen Shingrix:
- vähensi vyöruusutapauksia 3,26 prosenttiyksikköä noin 3,5 vuoden seurannassa (Number Needed to Vaccinate, NNV = 31)
- vähensi postherpeettista neuralgiaa 0,28 prosenttiyksikköä (NNV ≈ 350)
Toisin sanoen suhteellinen teho oli yli 90 %, mutta absoluuttinen riskin vähenemä oli noin 3 % (2).
On tärkeää punnita mahdolliset haitat suhteessa saavutettuun hyötyyn pitäen mielessä lääketieteen keskeinen periaate: ”First, do no harm” (”Ensiksi, älä aiheuta vahinkoa”).
Suomessa päätöksenteossa viitataan usein Yhdysvalloissa tehtyihin ratkaisuihin. Sen sijaan vähemmälle huomiolle jää se, että Yhdysvalloissa käydään parhaillaan laajaa keskustelua lasten rokotusohjelmien laajuuden supistamisesta sekä rokotteiden hyötyjen ja haittojen uudelleenarvioinnista. Mielestäni myös Suomessa tulisi tarkastella kriittisesti rokotusten hyöty-haittasuhdetta ja käydä asiasta avointa keskustelua.
CDC:n nykyisellä autismia ja rokotteita käsittelevällä sivulla (päivitetty marraskuussa 2025) sanotaan muun muassa (3,4):
“The statement ”Vaccines do not cause autism” is not an evidence-based claim. Scientific studies have not ruled out the possibility that infant vaccines contribute to the development of autism.”
Suomeksi:
”Väite ’rokotteet eivät aiheuta autismia’ ei ole näyttöön perustuva väite, koska tutkimukset eivät ole sulkeneet pois mahdollisuutta, että pikkulapsille annetut rokotteet voisivat myötävaikuttaa autismin kehittymiseen.”
Tämä sanamuoto poikkeaa CDC:n aiemmasta linjasta (2024 CDC:n autismia koskevassa UKK-sivussa todettiin):
”To date, the studies continue to show that vaccines are not associated with ASD.” (”Tähän mennessä tutkimukset osoittavat edelleen, ettei rokotteilla ole yhteyttä autismikirjon häiriöihin.”)
Mahdollisia haittoja arvioitaessa tulisi huomioida seuraavat näkökohdat:
Elävä heikennetty VZV-virus (esim. Varivax-rokote)
Varivax sisältää elävää heikennettyä vesirokkovirusta. Rokotteeseen voi liittyä allergisia reaktioita, mukaan lukien yliherkkyysreaktiot kananmunalle. Lisäksi elävien rokotteiden yhteydessä on kuvattu rokoteviruksen siirtymistä rokotetusta henkilöstä toiseen. Tällä voi olla merkitystä erityisesti tilanteissa, joissa lähipiirissä on raskaana olevia henkilöitä tai vaikeasti immuunipuutteisia potilaita.
Rekombinantti glykoproteiini E -rokote adjuvantilla AS01B (Shingrix)
Shingrix sisältää voimakkaan AS01B-adjuvantin, jonka tarkoituksena on tehostaa immuunivastetta. Tämän vuoksi paikalliset ja yleisoireet, kuten kipu pistoskohdassa, kuume, lihaskivut, väsymys ja huonovointisuus, ovat yleisiä (>10 %) rokotuksen jälkeen. Vaikka vakavat neurologiset haittavaikutukset ovat harvinaisia, niiden mahdollisuus on syytä huomioida hyöty-haitta-arvioinnissa. Guillain-Barré-syndrooma voi mahdollisesti liittyä näihin haittavaikutusseurauksiin.
Erityisesti henkilöiden kohdalla, joilla on jo ennestään vakava sairaus tai jotka saavat raskaita hoitoja, voivat myös tilapäiset mutta voimakkaat haittavaikutukset heikentää merkittävästi elämänlaatua. Tämän vuoksi rokotuspäätösten tulisi perustua yksilölliseen arvioon, jossa huomioidaan sekä mahdolliset hyödyt että mahdolliset haitat.
Vesirokkoon ja vyöruusuun on olemassa lääkehoitoja.
Mikäli hoito aloitetaan riittävän varhaisessa vaiheessa, voidaan sairauden kestoa lyhentää ja oireiden vaikeusastetta heikentää.
Lisäksi vyöruusu- ja muille rokotuksille esitettyjen hyötyjen merkitys on mielestäni epäselvä tai kyseenalainen.
- Vyöruusurokotteen vaikutuksesta post-herpeettisen neuralgian ehkäisyyn ei ole näyttöä (5).
- Vyöruusurokotteen mahdollinen vaikutus pienempään dementiariskiin on laskettu mallinnustyössä, jossa olettamuksilla on suuri merkitys lopputulokseen (5).
- Rokotusten määrän ja dementiariskin välisestä yhteydestä on julkaistu laaja väestötutkimus, jossa on analysoitu yli 13 miljoonan henkilön terveystietoja. Tämän tutkimuksen valossa rokotusten määrällä on vaikutusta kohonneeseen dementiariskiin (6).
En voi puoltaa sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen muuttamisestä.
Kirjallisuutta
- Shafiee et al. Herpesviruses reactivation following COVID‑19 vaccination: a systematic review and meta‑analysis. European Journal of Medical Research (2023) 28:278 https://doi.org/10.1186/s40001-023-01238-9.
- Therapeutics Initiative. Does Shingrix® prevent shingles and postherpetic neuralgia? Therapeutics Letter 2024;145. Saatavilla: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK598509/
- Centers for Disease Control and Prevention. Autism and Vaccines [Internet]. Atlanta (GA): CDC; 2025 Nov 19 [cited 2026 Jun 6]. Available from: https://www.cdc.gov/vaccine-safety/about/autism.html
- Reuters. US CDC says claims that vaccines do not cause autism are not evidence-based [Internet]. 2025 Nov 20 [cited 2026 Jun 6]. Available from: https://www.reuters.com/business/healthcare-pharmaceuticals/us-cdc-says-claims-that-vaccines-do-not-cause-autism-are-not-evidence-based-2025-11-20/
- Eyting M, Xie M, Michalik F, Heß S, Chung S, Geldsetzer P. A natural experiment on the effect of herpes zoster vaccination on dementia. Nature. 2025;641:438–446. doi:10.1038/s41586-025-08800-x
- Douros A, Ante Z, Suissa S, Brassard P. Common vaccines and the risk of incident dementia: a population-based cohort study. J Infect Dis. 2023;227(11):1227–1236. doi:10.1093/infdis/jiac484
Lausunnon antaja
Tamara Tuuminen, erikoislääkäri, lääketieteellisen mikrobiologian dosentti
