Viime aikoina COVID-19-injektioiden – joita kutsutaan harhaanjohtavasti ”rokotteiksi” – haitoista, on kertynyt paljon tietoa. Pääasiallinen huolenaihe on se, että keho tuottaa itselleen vierasta ja myrkyllistä piikkiproteiinia (Spike protein, S-proteiini), joka käynnistää voimakkaan tulehduksen ja autoimmuuniprosesseja. Käytännössä S-proteiinin tuotantoa voi tapahtua kaikissa kehon soluissa, koska lipidinanopartikkelit (LPN), joihin koodaava modifioitu RNA on pakattu, eivät ole reseptorispesifejä. Näin ollen LPN:t voivat solukalvojen kautta tunkeutua mihin tahansa käynnistäen loputtoman ja kontrolloimattoman S-proteiinin tuotannon. Pelkästään tämä haitta jo riittää siihen, että kaikki tähän teknologiaan perustuvat tuotteet täytyy välittömästi poistaa markkinoilta eikä niitä koskaan enää pidä tuoda takaisin naamioituna minkään infektiotorjunnan työkaluksi.
Seuraavaksi puhun aiheesta, joka on edelleen suuri tabu. Nimittäin nanoteknologia, materiaalitiede ja nanoelektroniikka ovat sellaisia aloja, jotka ovat lääkäreille ja biologeille melko tuntemattomia puhumattakaan väestöstä yleensä.
Tein yhteenvedon Shimon Yanowitzin ja Daniel Broudyn artikkelista ”From Synthetic DNA and RNA-Based Self-Assembling Nanotechnology to Sequalae of COVID-19 Shots” (International Journal of Vaccine Theory, Practice and Research (IJVTPR), Vol. 4, No. 2 (2026), 1701–1753). Käytin apuna ChatGPT:tä. Poimin tähän vain faktat, välttäen kirjoituksen nihilististä asennetta. Kopioin joitakin artikkelin kuvia viestin selkeyttämiseksi.
Artikkelin keskeinen teesi
Kirjoittajat esittävät, että COVID-19-mRNA-rokotteiden jälkeiset haittavaikutukset (”sequelae”) voivat liittyä mm. synteettiseen DNA-/RNA-pohjaiseen nanoteknologiaan, joka kykenee itsejärjestäytymään biologisissa ympäristöissä. Artikkelissa pyritään yhdistämään kolme aihealuetta yhdeksi kokonaisuudeksi:
- DNA- ja RNA-nanoteknologian kehitys
- Itsejärjestäytyvien rakenteiden tutkimukset COVID-19-injektioissa
- Rokotusten jälkeiset pitkäaikaiset oireet ja sairaudet
DNA- ja RNA-nanoteknologian tausta
Artikkelissa kuvataan DNA:n ja RNA:n käyttöä ohjelmoitavina rakennusmateriaaleina. Kirjoittajien mukaan moderni nukleiinihapponanoteknologia mahdollistaa:
- itsejärjestäytyvien rakenteiden rakentamisen,
- biologisiin järjestelmiin vuorovaikuttavien nanorakenteiden suunnittelun,
- geneettisen informaation kuljettamisen ja käsittelyn,
- monimutkaisten nanoarkkitehtuurien muodostamisen.
Synteettisestä DNA:sta voi tehdä hyvin monimutkaisia rakenteita.
Tämä on pimeän kentän mikroskooppi, jolla S. Yanovittz on tutkinut Pfizerin rokotteen sisältöä sekä erilaisia biologisia näytteitä. Kuvassa on epäorgaaninen ”vierasesine”, joita hän ja muut tutkijat ovat kuvannet ja julkaiseeet. Kts. viittaukset artikkelista.
Yhteys COVID-19-injektioihin
Artikkeli kokoaa yhteen aiempia julkaisuja, joissa on raportoitu oikeustieteellisen mikroskopoinnin havaintoja erilaisista rakenteista Pfizerin ja Modernan tuotteissa. Näihin kuvauksiin kuuluvat muun muassa:
- filamentit,
- spiraalit,
- putkimaiset rakenteet,
- ketjumaiset muodostelmat ja
- ajan myötä muuttuvat tai kasvavat rakenteet.
Synteettiset ja itsejärjestäytyvät rakenteet
Kirjoittajat ovat esittäneet seuraavia havaintoja:
- rokoteampulleista on löydetty mikroskooppisessa tutkimuksessa synteettisiä rakenteita
- samanlaisia rakenteita on havaittu viljellyissä näytteissä
- rakenteita on raportoitu myös rokotettujen henkilöiden veressä, imusolmukenesteessä ja selkäydinnesteessä
- rakenteiden väitetään olevan itsejärjestäytyviä ja muodostavan monimutkaisempia kokonaisuuksia ajan kuluessa.
Esimerkkeja itsestään järjestäytyvistä rakenteista, kun Pfizerin ”rokotetta” on pidetty aluslasin ja peitinlasin välissä.
Vakavat terveydelliset seuraukset
Artikkelissa tarkastellaan laajaa kirjoa rokotusten jälkeisiä oireita ja sairauksia:
- kuolleisuuden kasvu kaikista syistä
- keskenmenojen ja hedelmällisyyden heikkeneminen
- erikoiset ”valkoiset hyytymät”
- sydänlihastulehdus (myokardiitti)
- sydämen vajaatoiminta
- aivohalvaukset
- neurologiset oireet, kuten ääreishermovauriot, MS-tauti, ALS, aivosumu ja kognitiiviset häiriöt.
Tämä on ns. valkoinen suonensisäinen kumimainen ”hyytymä”, joka kirjoittajien mielestä edustaa
nanoteknologian tulosta, koska sellaista ei ole kuvattu ennen COVID-19 ”rokotteita”. Artikkelissa käydään tarkasti läpi tällaisten makrorakenteiden synteesiä.
Faktapohjainen yhteys nanoteknologiaan
Artikkelissa viitataan:
- James Giordanoon
Giordano on yhdysvaltalainen neurotieteilijä ja neuroetiikan tutkija, joka on toiminut (ja toimii emeritusrooleissa) Georgetown University Medical Center -yliopistollisessa lääketieteellisessä keskuksessa. Hän on ollut Neuroethics Studies Programin johtaja, neurologian ja biokemian professori sekä mukana aivotutkimuksen, neuroteknologian ja etiikan ohjelmissa. Hänellä on ollut tehtäviä mm. DARPA:n neuroetiikkaan liittyvissä neuvonantajaryhmissä sekä IEEE:n aivoteknologiahankkeissa. (DARPA on Yhdysvaltain puolustusministeriön alainen Defense Advanced Research Projects Agency,)
Vuonna 2015 Georgetownin haastattelussa hän totesi, että nykyiset neuroteknologiat voivat jo jossain määrin vaikuttaa ihmisten kognitioon, tunteisiin ja käyttäytymiseen esimerkiksi sähköisen tai magneettisen aivostimulaation avulla. Hänen tutkimuksensa ja kirjoituksensa ovat usein käsitelleet kysymystä siitä, kuinka neurotieteellistä tietoa ja neuroteknologiaa voidaan käyttää sekä hyödyllisiin että haitallisiin tarkoituksiin (”dual-use”-ongelma). Aivotutkimuksen teknologioilla voi olla vaikutuksia yksityisyyteen, autonomiaan, turvallisuuteen ja jopa geopoliittiseen kilpailuun.
Giordanoa siteerataan usein keskusteluissa, joissa käsitellään kehoon liitettäviä tai implantoitavia teknologioita. Itse käsitettä Internet of Bodies (IoB) on käsitellyt esimerkiksi World Economic Forumin raportti ”The Internet of Bodies Is Here”. Raportissa IoB määritellään verkottuneiksi laitteiksi ja sensoreiksi, joita kiinnitetään, niellään tai implantoidaan ihmiskehoon datan keräämiseksi.
Giordano on toiminut DARPA:n N3 (Next-Generation Nonsurgical Neurotechnology) -ohjelman neuroeettisenä neuvonantajana. Eräässä laajalti jaetussa lausunnossaan hän kuvasi teknologiaa, jonka tavoitteena on etäisesti tunnistaa ja muokata aivotoimintaa ilman kirurgisia implantteja. Hän totesi muun muassa, että tällainen teknologia voidaan nähdä eräänlaisena ”mind reading” ja ”mind control” -kyvykkyytenä perustasolla, minkä vuoksi siihen liittyy merkittäviä eettisiä kysymyksiä. Hän myös sanoi, että tarvitaan ”reality check” eli vakavaa yhteiskunnallista keskustelua ennen kuin teknologia kehittyy liian pitkälle.
Lähteitä
- Georgetown Universityn henkilösivu: James Giordano, Georgetown University Medical Center
- Georgetownin uutinen neuroteknologiasta: Star Wars’ Mind Control Closer to Reality, Says Neuroethicist
- BMC Medicine -haastattelu: Ethical Considerations in the Globalization of Medicine
- World Economic Forum: The Internet of Bodies Is Here
Tässä on tiivistelmä niistä James Giordanon esityksistä, julkaisuista ja lausunnoista, joihin Yanowitz ja Broudy viittaavat tai jotka ovat samassa keskustelukehyksessä.
- ”The Brain is the Battlefield of the Future” (West Point, 2018)
Giordano esitti, että:
1.1 ”The brain is and will be the battlefield of the 21st century.” Hänen pääviestinsä oli, että neurotieteestä ja neuroteknologiasta on tulossa uusi sodankäynnin alue samalla tavoin kuin maa-, meri-, ilma-, avaruus- ja kyberulottuvuudet.
Esityksessä hän käsitteli:
- neuroteknologioita
- aivojen stimulointia
- aivo-kone-rajapintoja (BCI)
- neurofarmakologiaa
- biologisia vaikutuskeinoja
- tekoälyn ja neuroteknologian yhdistämistä
- kognitiivista sodankäyntiä
Hänen argumenttinsa on ollut, että tallaisten teknologioiden kehitys tekee aivoista tulevaisuuden strategisen kohteen.
1.2 DARPA:n N3-ohjelma
Giordano on keskustellut paljon DARPA:n N3-ohjelmasta.
N3:n tavoite oli kehittää:
- ei-kirurgisia aivo-kone-rajapintoja
- järjestelmiä, jotka voivat lukea ja kirjoittaa hermosignaaleja
- käyttöä sotilaallisissa ympäristöissä
DARPA itse kuvasi ohjelman tavoitteeksi kaksisuuntaisen aivo-kone-rajapinnan, jota voitaisiin käyttää esimerkiksi miehittämättömien järjestelmien ohjaukseen ja ihmisen sekä tietokoneen yhteistyöhön.
1.3 Neuroteknologian kaksoiskäyttö (dual-use)
Giordano on toistuvasti korostanut, että sama teknologia voi olla:
- lääketieteellinen hoitomuoto
- suorituskykyä parantava teknologia
- tiedustelu- tai sotilasteknologia
Hän kutsuu tätä ”dual-use” -ongelmaksi.
Esimerkiksi:
- masennuksen hoitoon kehitetty neurostimulaatio
- sotilaalliseen suorituskyvyn optimointiin käytetty neurostimulaatio
- saattavat perustua samoihin teknologioihin.
1.4 Kognitiivinen turvallisuus (Cognitive Security)
Vuoden 2026 luennossaan ”Substrate Vulnerability: Neural Factors in Cognitive Security”
Giordano käsitteli ajatusta, että:
- ihmisen hermosto on vaikutettavissa oleva kohde
- biologiset, psykologiset ja teknologiset tekijät voidaan nähdä turvallisuuskysymyksinä
- uudet biosovellukset voivat vaikuttaa ihmisen kognitioon ja käyttäytymiseen
Hän kirjoittaa, että hermoston biologisia rakenteita on tarkasteltava ”targetable” eli vaikutettavina kohteina kehittyvien teknologioiden valossa.
1.5 Teknologioiden konvergenssi
Viime vuosien julkaisuissaan Giordano on korostanut useiden teknologia-alojen yhdentymistä:
- tekoäly
- bioteknologia
- neuroteknologia
- kvanttiteknologia
- autonomiset järjestelmät
Hänen mukaansa merkittävin muutos syntyy juuri näiden teknologioiden yhdistämisestä eikä yksittäisistä innovaatioista.
Miksi Yanowitz ja Broudy viittaavat Giordanoon?
Yanowitz ja Broudy käyttävät Giordanoa lähteenä erityisesti osoittamaan, että:
- sotilas- ja turvallisuustutkimuksessa todella keskustellaan aivojen ja hermoston teknologisesta manipuloinnista,
- aivo-kone-rajapintoja kehitetään,
- biologian, elektroniikan ja tietoverkkojen yhdistämistä tutkitaan,
- Internet of Bodies- ja Internet of Bio-Nano Things -konseptit eivät ole science fictionia vaan olemassa olevia tutkimusalueita.
2. Artikkelissa viitataan professori Ian Akyildiziin
Ian F. Akyildiz on ollut uransa aikana professori tai professorin kaltaisessa tehtävässä useissa yliopistoissa. Tunnetuin hänen akateemisista tehtävistään on ollut pitkä ura Georgia Institute of Technology -yliopistossa (Georgia Tech), jossa hän toimi lähes 35 vuotta tietoliikennetekniikan professorina (Ken Byers Chair Professor in Telecommunications) ja Broadband Wireless Networking Laboratoryn johtajana.
Merkittäviä yliopistoyhteyksiä ovat myös:
- University of Helsinki – adjunct professor (2021–2024).
- Tampere University of Technology – Finland Distinguished Professor (FiDiPro), Nano Communications Center (2012–2016).
- Universitat Politècnica de Catalunya – Honorary Professor ja N3Cat (NanoNetworking Center in Catalunya) -keskuksen perustaja (2007–2017).
- University of Iceland – Distinguished Professor (2020–).
- Norwegian University of Science and Technology – Research Professor (2019–2024).
- University of Cyprus – Adjunct Professor (2017–2024).
- University of Pretoria – Honorary Professor (2009–2012).
- King Abdulaziz University – Consulting Chair Professor (2012–2016).
Akyildiz tunnetaan erityisesti langattomien verkkojen, sensoriverkkojen, nanoverkkojen, molekyylikommunikaation sekä Internet of Bio-Nano Things (IoBNT) -käsitteen kehittäjänä. Häntä pidetään yhtenä nanoviestintäverkkojen tutkimussuunnan perustajista.
Mielenkiintoista on, että hänellä oli myös suomalainen professuuri Tampereella samaan aikaan, kun hänen ryhmänsä julkaisi useita IoBNT- ja molekyylikommunikaatiota käsitteleviä artikkeleita, joihin Yanowitz ja Broudy viittaavat.
Ian F. Akyildiz on yksi Internet of Nano Things (IoNT)– ja erityisesti Internet of Bio-Nano Things (IoBNT) -käsitteiden tunnetuimmista kehittäjistä.
- Akyildiz ja muut tutkijat ovat julkaisseet vertaisarvioituja artikkeleita, joissa kuvataan biologisista soluista, synteettisestä biologiasta, nanosensoreista ja molekyylikommunikaatiosta koostuvia tulevaisuuden verkkoja.
- Näissä julkaisuissa esitetään mahdollisuus rakentaa kehon sisäisiä anturi- ja toimijaverkkoja (intra-body sensing and actuation networks), jotka voisivat kommunikoida biologisessa ympäristössä ja välittää tietoa edelleen sähköisiin verkkoihin ja internetiin.
- Akyildizin vuoden 2015 IEEE-artikkelissa IoBNT määritellään paradigmaksi, joka yhdistää synteettisen biologian, nanoteknologian ja tietoverkot. Artikkelissa puhutaan biologisista ”Bio-NanoThings”-yksiköistä, jotka voisivat toimia kehon sisällä ja muodostaa verkkoja.
- Myöhemmissä Akyildizin ryhmän julkaisuissa visioidaan sovelluksia, joissa biologiset tai biohybridiset laitteet seuraavat elimistön tilaa, tunnistavat infektioita ja välittävät tietoa ulkoisille järjestelmille. Esimerkki tästä on PANACEA-konsepti.
Miksi tämä oli tärkeää Yanowitzille ja Broudylle?
He käyttävät Akyildiziä osoittamaan, että:
- biologisten nanoverkkojen teoria on olemassa,
- kehon sisäisiä bio-nanolaitteita tutkitaan,
- biologian ja internetin yhdistämistä käsitellään vakavasti tieteellisessä kirjallisuudessa,
- ”Internet of Bodies” ja ”Internet of Bio-Nano Things” eivät ole science fictionia vaan julkaistuja tutkimusohjelmia.
Toisin sanoen Akyildiz toimii heidän artikkelissaan taustalähteenä teknologiselle mahdollisuudelle. Yanowitz ja Broudy viittavat häneen siksi, että biologisten nanoverkkojen ja kehon sisäisten kommunikoivien järjestelmien tutkimus on olemassa oleva tieteenala.
Ian Akyildizin lokakuussa 2022 pitämä luento molekulaarisista nanoviestintäverkoista
Useissa myöhemmissä artikkeleissa ja videoissa on lainattu hänen sanoneen jotakin hyvin lähellä seuraavaa:
”The bio-nanoscale machines are for injecting into the body … And that is going really well with these Covid vaccines. It’s going in that direction. These mRNAs are nothing other than small-scale, nano-scale machines. They are programmed and they are injected.”
Suomennettuna:
”Bio-nanomittakaavan koneet on tarkoitettu ruiskutettaviksi kehoon … ja se etenee hyvin näiden Covid-rokotteiden myötä. Kehitys kulkee siihen suuntaan. Nämä mRNA:t eivät ole muuta kuin pienikokoisia, nanoskaalan koneita. Ne ovat ohjelmoituja ja ne injektoidaan elimistöön.”
Mielenkiintoista on, että Akyildiz todella käyttää IoBNT-kirjallisuudessaan biologisista järjestelmistä insinööritieteellistä kieltä. Hän kuvaa biologisia rakenteita ”bio-nanokoneina” (bio-nanomachines), jotka voivat vastaanottaa, käsitellä ja välittää informaatiota molekyylitasolla. Se on osa hänen Internet of Bio-Nano Things -teoriaansa.
3. Artikkelissa viitataan IEEE:hen (Institute of electrical and electronics engineering)
Yanowitzin ja Broudyn artikkelissa viitataan IEEE:hen, jokaon sähkötekniikan, tietoliikenneverkkojen ja nanoviestinnän tutkimuksien standardointi-instituutti. IEEE on maailman merkittävin sähkö- ja tietoliikennetekniikan ammatillinen järjestö, joten suuri osa IoBNT-kirjallisuudesta julkaistaan juuri sen lehdissä. He käyttivätIEEE-lähteitä ennen kaikkea osoittamaan, ettäbiologisten järjestelmien, nanoteknologian ja tietoverkkojen yhdistämistä tutkitaan vakavasti.
Heidän artikkelissaan IEEE-lähteet toimivat siis teknologisen taustan rakentajina. Akyildizin alkuperäisissä IEEE-julkaisuissa käsitellään tulevaisuuden bio-nanoverkkojen teoriaa, arkkitehtuureja ja mahdollisia lääketieteellisiä sovelluksia.
Tästä syystä IEEE on Yanowitzin ja Broudyn artikkelissa eräänlainen ”teknologinen perusta”: heidän argumenttinsa nojautuu vahvasti siihen, että IEEE:n julkaisuissa on jo vuosia käsitelty Internet of Bio-Nano Things -järjestelmiä, bio-kyber-rajapintoja ja kehon sisäisiä kommunikoivia nanoverkkoja.
He viittaavat IEEE:n julkaisemissa lehdissä ilmestyneisiin artikkeleihin, kuten:
- IEEE Communications Magazine
- IEEE Internet of Things Journal
- IEEE Wireless Communications
Näissä julkaisuissa Ian Akyildizin ja muiden tutkijoiden ryhmät kehittivät seuraavia käsitteitä:
- Internet of Nano Things (IoNT)
- Internet of Bio-Nano Things (IoBNT)
- molekyylikommunikaatio
- bio-kyber-rajapinnat
- kehon sisäiset anturiverkot
- biologisten järjestelmien liittäminen tietoverkkoihin.
Esimerkiksi Akyildizin vuoden 2015 artikkelissa The Internet of Bio-Nano Things todetaan, että synteettinen biologia ja nanoteknologia mahdollistavat ”biologisten sulautettujen laskentalaitteiden” suunnittelun ja että Bio-NanoThings-järjestelmät voisivat toteuttaa elimistön sisäisiä anturi- ja toimijaverkkoja (”intra-body sensing and actuation networks”).
Miksi juuri IEEE eikä lääketieteellinen kirjallisuus?
Siksi että nanoteknologia ei kuulu oikeaoppiseen lääketieteeseen (toistaiseksi).
Mitä uutta tietoa artikkeli tuo lääkäreille ja hoitajille?
Tekijät esittävät, että bioinsinööritieteen, sähkötekniikan ja materiaalitekniikan kehitys mahdollistaa biologisten ja sähkömagneettisten järjestelmien yhdistämisen. Artikkelissa käsitellään mm. seuraavia käsitteitä:
- Internet of Bodies (IoB)
- Internet of Bio-Nano Things (IoBNT)
- biosensoriverkot
- kehon sisäiset nanolaitteet
- biologisten järjestelmien ja digitaalisten verkkojen yhdistäminen
- synteettisen biologian ja nanoteknologian konvergenssi
Internet of Bodies tarkoittaa verkottuneita kehoon kiinnitettäviä, nieltäviä tai implantoitavia laitteita, jotka keräävät fysiologista dataa. Tätä käsitettä on käsitellyt myös World Economic Forum useissa julkaisuissaan.
Internet of Bio-Nano Things on tutkimuskirjallisuudessa esitetty visio biologisten ja nanoskaalan laitteiden verkoista, jotka voisivat kommunikoida keskenään ja ulkoisten järjestelmien kanssa esimerkiksi lääketieteellisissä sovelluksissa.
Kirjoittajat arvuuttelevat, että rokotteissa havaitut itsejärjestäytyvät rakenteet saattaisivat liittyä tällaisten teknologioiden kehityssuuntaan. Artikkelissa käsitellään myös:
- biosähköisiä rajapintoja,
- kehonsisäisiä antureita,
- nanoverkkoja,
- biologisen ja digitaalisen informaation yhdistämistä,
- sekä transhumanismiin liittyviä teknologisia visioita.
Tämä IoB/IoBNT-osuus on merkittävä osa artikkelin teoreettista kehystä, vaikka suuri osa artikkelista keskittyykin tekijöiden esittämiin havaintoihin ja niiden mahdollisiin biologisiin seurauksiin.
Tässä kuvassa on esitetty skenario siitä, millä tekniikalla internet of bodies voidaan rakentaa. Kyse ei ole tieteisfantasiasta, vaan teknologiat ovat jo olemassa ja niiden testaus kenttäolosuhteissa tapahtuu juuri nyt ilman, että meille on kerrottu siitä mitään.
Artikkelin johtopäätös
Artikkelin päätelmä on, että DNA-/RNA-pohjaisen itsejärjestäytyvän nanoteknologian mahdollinen esiintyminen COVID-19-injektioissa ansaitsisi huomattavasti laajempaa tutkimusta. He ehdottavat, että tällainen teknologia voisi tarjota yhden selitysmallin osalle rokotusten jälkeisistä pitkäaikaisista terveysvaikutuksista.
LOPPUSANAT
Artikkeli käsitteli monille täysin tuntematonta teknologiaa. Artikkeli on pitkä ja vaatii keskittymistä ja aikaa siihen perehtymiseen. Tässä blogissa ei ollut mahdollista selittää uusia teknologioita. Suosittelen kaikille artikkelin lukemista. Hyvä asia on se, että vaikea terminologia on selitetty. On hyvin mahdollista, että tällaisen teknologian käyttöönottoa ja testausta jatketaan muiden injektioiden muodossa. Sen sijaan että asioita leimataan salaliittoteorioiksi, on tärkeä opiskella uusia aloja, olla kiinnostunut, olla utelias ja avarakatseinen. Mielestäni meidän kuuluu tietää, mitä kaikkea meihin ruiskutetaan.
Tamara Tuuminen, erikoislääkäri ja dosentti
Helsingissä
26.6.2026
