PSL Artikkeli 22.4.2023
WHO:N VALLANKAAPPAUKSEN VAARAAN ON HERÄTTY MYÖS RUOTSISSA
Jaa linkkiä: https://pelastetaansuomenlapset.fi/whon-vallankaappauksen-vaaraan-on-heratty-myos-ruotsissa/
Kansainvälisen laatulehden The Epoch Timesin ruotsinkielisessä versiossa oli 19.4.2023 laaja atikkeli aiheesta otsikolla ”Ehdotus voi antaa terveyskriiseissä WHO:lle vallan, joka alistaa kansallisvaltiot”. Reilussa vuodessa WHO:n terveyssääntöihin voitaisiin tehdä laajoja muutoksia. Kriitikot näkevät vakavia riskejä demokratialle sekä valtioiden suvereniteetille ja ihmisten oikeuksille ja vapauksille. Ruotsin hallitus puolestaan suhtautuu asiaan myönteisesti ja uskoo, että tavoitteena on ehkäistä pandemioita ja globaaleja kriisejä.
Linkki The Epoch Timesin artikkeliin: https://www.epochtimes.se/Forslag-kan-ge-WHO-overstatlig-makt-i-halsokriser-358472
Suorasanaisin WHO:n tavoitteiden arvostelija on artikkelissa mainittu saksalainen europarlamentaarikko Christine Anderson (AfD). Hän varoitti hiljattain mediakanava Vox Libertatisin haastattelussa riskeistä, joita liittyy nyt ehdotettujen valtuuksien antamiseen WHO:n kaltaiselle järjestölle. Näin uhan näkee Anderson:
Jos annat toimeenpanovallan instituutiolle, jota ei ole valittu vaaleilla, sinulla ei ole enää demokratiaa. Keitä kansalaisia siis on pidettävä vastuullisina, kun oikeudet riistetään? Ihmisten on ymmärrettävä, että jos tämä sopimus menee läpi, voimme haudata demokratian kokonaan. Nimittäin, jos ehdotukset hyväksytään, merkitsee se sitä, että kansalaisten perusihmisoikeuksia ja -vapauksia rajoitetaan merkittävästi, ja on odotettavissa, että useita toimenpiteitä, kuten niitä, joita näimme eri puolilla maailmaa covid-19-pandemian aikana, voidaan toteuttaa toistuvasti.
Tämä voi tarkoittaa mitä tahansa laajoista yhteiskunnan sulkemisista, mukaan lukien koulut, ulkonaliikkumiskiellot, testaus- ja kasvomaskivaatimukset (myös lapsille), pakollisiin rokotustodistuksiin sekä matkustus- ja karanteenivaatimuksiin. Kyse voi olla myös vaatimuksista käydä lääkärintarkastuksissa ja päätöksistä koskien sitä, mitä lääkkeitä ja hoitoja sallitaan ja mitä tulisi käyttää.
Lisäksi sananvapautta voidaan rajoittaa ankarasti, koska WHO:lla olisi valta määritellä poikkeavat mielipiteet tai tiedot disinformaatioksi. Ehdotusten mukaan WHO:n täytyisi voida julistaa terveyskriisi tai -pandemia osittain uusilla ja huomattavasti nykyistä epämääräisemmillä perusteilla. Esimerkiksi tämä olisi mahdollista, vaikka kyseessä olisi vain mahdollinen uhka.
Artikkelissa haastateltu sveitsiläinen kokenut lakimies Philipp Kruse on erikoistunut valtiosääntöoikeuteen. Myös hän uskoo, että sääntömuutokset antaisivat WHO:lle mahdollisuuden julistaa terveysuhkia, jotka eivät todellakaan täytä sellaisia vaatimuksia, että niitä voitaisiin pitää todellisina terveysuhkina.
Tätä takaovea pienimmänkin viruksen muuttamiseksi kirjaimellisesti tekosyyksi kansainvälisen terveyshätätilan julistamiselle on ehdottomasti mahdotonta hyväksyä.
Hän huomauttaa, että kaikki meneillään olevat maailmanlaajuiset terveysuhat eivät ole kovin vakavia, mutta niistä ei vieläkään luovuta, koska ei ole selvää vertailuarvoa sille, mikä olisi sellainen vakava ja hengenvaarallinen sairaus, joka tulisi määritellä maailmanlaajuiseksi terveysuhkaksi.
Nyt on välittömästi määriteltävä kriteerit, joiden perusteella pääjohtaja saa julistaa terveysuhan, koska näitä kriteerejä ei käytännössä ole tällä hetkellä.
Hän viittaa erityisesti covid-19-pandemiasta saatuihin kokemuksiin ja toteaa, että tuomioistuimet tai hallitukset eivät ole pyrkineet vakavasti harkitsemaan uudelleen, olivatko perusedellytykset tällaisen hätätilan julistamiselle edes olemassa.
Olen ollut mukana noin 20 oikeusjutussa viimeisen parin kolmen vuoden aikana, ja olen toistuvasti kysynyt, miksi tätä ei harkita uudelleen vielä kolmen vuoden jälkeenkään. Vastaus on aina sama: “Niin kauan kuin korkeimmat viranomaiset pakotetaan työskentelemään pandemiastatuksen vallitessa, niille on annettava enemmän liikkumavaraa. Tuomioistuinten ei tulisi puuttua asiaan.”
Joachim Åhman on kansainvälisen oikeuden professori Göteborgin yliopistossa. Hän tietää, että monet kriitikot ovat tuoneet esiin riskin, että hyväksyessään muutokset kansainväliseen terveyssäännöstöön Ruotsin on muutettava perustuslakia ihmisoikeuksien ja vapauksien osalta.
Vaatii aika paljon, jos kansainväliset sopimukset edellyttävät perustuslain muuttamista, koska perustuslakiamme korkeammalla Euroopan ihmisoikeussopimuksella on hyvin laaja vapauksien ja oikeuksien suoja. Mutta voihan se olla, että Ruotsin tehdessä kansainvälisen oikeuden mukaisia sitoumuksia, jotka pakottaisivat sen ryhtymään kansallisiin toimenpiteisiin, mitä ei sallita nykyisessä hallitusmuodossa, voidaan sanoa, että tämäntyyppiset kansainvälisen oikeuden sitoumukset ovat myös tiukempia ja vaativat meitä muuttamaan sisäistä oikeusjärjestystämme. Joten periaatteessa tällaisessa tapauksessa meillä on velvollisuus muuttaa perustuslakia.
Toinen Åhmanin tärkeänä pitämä näkökohta on se, miltä sitoumukset näyttävät ja miten ne on rakennettu.
Mielenkiintoista on, onko kyse vain sopimuksen allekirjoittamisesta, johon liittyy tiettyjä sitoumuksia, vai onko kyse myös siitä, että WHO:lla organisaationa on oikeus tehdä päätöksiä tietyissä tilanteissa, kuten terveyskriiseissä, joista tulee sitten jäsenvaltioita sitovia.
Epoch Times kysyi myös Ruotsin sosiaaliministeriöltä, mitä kansainvälisen terveyssäännöstön (IHR) muutokset voisivat merkitä Ruotsin kansalle. Koska ehdotusta ei ole vielä käsitelty, saatiin vain yleisiä vastauksia. Ministeriön asiantuntijat kirjoittavat muun muassa, että valtiopäiville tiedotetaan jatkuvasti muutosprosessista, koska sen on annettava hyväksyntänsä ennen kuin hallitus tekee päätöksen IHR: n muutoksista. Lisäksi he huomauttavat erityisesti, että muutokset eivät anna WHO: lle lisää valtuuksia. He kirjoittavat:
On tärkeää korostaa, että WHO:lle ei anneta laajennettua mandaattia päättää terveyskriisien hallinnasta tai rajoittaa sitä. Nyt neuvotellaan sellaisen yhteisen sääntelykehyksen luomisesta, jota kaikki jäsenmaat voivat tukea.
Ruotsin sosiaaliministeriön vastausta on kovin vaikea ymmärtää, koska WHO:n selkeä tavoitehan on saada kansallisvaltioiden yli menevä mandaatti terveyskriisien hallintaan. Näin asian ilmaisi samassa artikkelissa Philipp Kruse:
… Sopimusvaltiot tunnustavat WHO:n kansainvälisen kansanterveyden ohjaavaksi ja koordinoivaksi viranomaiseksi kansanterveysuhan (PHEIC) aikana ja sitoutuvat noudattamaan WHO:n suosituksia kansainvälisissä kansanterveystoimissaan. Tämä on selvä osoitus perustavanlaatuisesta muutoksesta globaalissa valtarakenteessa terveyskysymyksiin liittyen. Niin pian ja niin kauan kuin WHO:n julistama terveyshätätila on voimassa, kaikkien jäsenvaltioiden on noudatettava WHO:n suosituksia ja pantava ne täytäntöön sotilaallisena määräyksenä.
The Epoch Timesille lähettämässään sähköpostissa Ruotsin sosiaaliministeriön asiantuntijat kirjoittavat myös, että Euroopan komissio on valtuutettu edustamaan EU:ta kansainvälisen terveyssäännöstön (IHR) tarkastelussa, mutta työ on vielä “lapsenkengissään”.
Lopullista ehdotusta ei vielä ole, mutta Ruotsin tarkistetun kansainvälisen terveyssäännöstön yleisenä tavoitteena on vahvistaa monenvälisen järjestelmän kykyä ehkäistä uusia pandemioita ja edistää hyvää kansallista, alueellista ja maailmanlaajuista valmius- ja reagointikykyä, jotta vältetään epidemioiden / terveysuhkien kehittyminen pandemioiksi ja vakaviksi maailmanlaajuisiksi kriiseiksi.
He kirjoittavat lisäksi, että neuvottelujen odotetaan päättyvän toukokuussa 2024, jolloin jäsenmaiden on tarkoitus äänestää muutoksista WHO:n yleiskokouksen vuosikokouksessa. Koska kyseessä on muutos jo olemassa olevaan kansainväliseen terveyssäännöstöön (IHR), tarvitaan vain yksinkertainen enemmistö, jossa yli 50 prosenttia maista äänestää ehdotusten hyväksymisen puolesta.
Tiivistelmän kirjoittaja: LL Rauli Mäkelä
Tämä tiivistelmäartikkeli pdf-tiedostona: WHO:n vallankaappauksen vaaraan on herätty myös Ruotsissa
