PSL Referaatti 15.8.2023
Mitä ihmettä kouluissa puuhataan?
Jaa linkkiä:
Oppilaiden oppimistulokset ovat äkisti huonontuneet. Opetushallituksen ja koululaitoksen on syytä tarkastella pystyttämiään opetusmenetelmiä tieteen valossa, mistä psykologi Liisa Keltikangas-Järvinen muistuttaa esitelmässään Seniorilääkärit ry:n vuosikokouksessa 14.12.2022.
TÄMÄ ON SUORA REFERAATTI LEHDEN SENIORILÄÄKÄRI (1/2023, sivut 14-18) ARTIKKELISTA “Miten koulutuksen mallimaasta tuli laskevien tulosten maa“, jonka on kirjoittanut pykologian emeritaprofessori Liisa Keltikangas-Järvinen:
Suomen koululaisten PISA-tulokset ovat tasaisesti laskeneet. Poliitikot tarjoavat syyksi vanhempien vähäistä kiinnostusta lasten lukemiseen, tietokonepeliaikaa, liikoja harrastuksia, unen puutetta. Näilläkin on vaikutusta, mutta nämä tekijät ovat koulun ulkopuolella. Lääkkeeksi tarjotaan lisää rahaa, varhaiskasvatuksen lisäämistä ja oppivelvollisuuden jatkamista. Varhaiskasvatuksella on marginaalinen vaikutus alaluokilla, sitten vaikutus katoaa. Jos peruskoulun jälkeen opinnot katkeavat lukutaidon puutteeseen, ei oppivelvollisuuden jatkaminen korjaa tilannetta.
Koulussa tapahtuvat asiat pitää ottaa pohdinnan kohteeksi. Perussyy ongelmille on tutkimustiedon sivuuttaminen koskien sekä lasta että oppimista. Kasvatustiede on irtautunut omaan maailmaansa ja pohjaksi riittävät pedagogiset teoriat. Ei ole mietitty, miten oppimisympäristöt sopivat lapsen aivoihin ja kehitysvaiheeseen.
TUTKIMUSTIEDON VASTAINEN KÄSITYS LAPSESTA
Kehityspsykologian ja neurologian ohittaminen on johtanut ohittamaan myös ajatuksen lapsen iänmukaisesta kehityksestä. Eri-ikäisten lasten aivot riittävät eri asioihin. Itseohjautuvuus on otettu kouluissa kaiken läpäiseväksi teesiksi. Itseohjautuvuudella tarkoitetaan tavoitteellisuutta, oman toiminnan suunnittelua ja oikeaa ajoittamista, kykyä fokusoida tarkkaavuus, pitkäjänteisyyttä ja kykyä jatkaa työskentelyä frustraatioiden jälkeen. Koulussa sen nähdään tarkoittavan oppilaan omatoimisuutta ja vastuuta: oppilas päättää, mitä opiskelee, miten opiskelee, missä opiskelee, mistä etsii tietoa, kenen kanssa opiskelee, kuinka työnsä aikatauluttaa.
Itseohjautuvuus on sidoksissa otsalohkojen kehitykseen, mikä tapahtuu aivolohkoista viimeisenä. Otsalohkojen kehitys mahdollistaa vaadittuja toimintoja vasta varhaisaikuisuudessa, 18 ikävuodesta eteenpäin. Artikkelissa on kolme kuvaajaa, jotka osoittavat iän funktiona (12 – 17 v) tarkkaavaisuuden kontrollin, toiminnan suunnitelmallisuuden ja kognitiivisen joustavuuden. Kaikki nämä kyvyt kehittyvät koko mittausajan eli nuoremmilla on vielä kehittymättömät taidot. Tutkimusnäyttö itseohjautuvuutta edellyttävien menetelmien yhteydestä heikkoihin oppimistuloksiin on massiivinen. Itseohjautuvuus ei lisäänny sitä edellyttämällä eikä siten, että laitetaan lapsi työskentelemään jo varhain mahdollisimman itsenäisesti, se on pelkkää laiminlyöntiä.
TUTKIMUSTIEDON VASTAINEN KÄSITYS OPPIMISESTA
Ilmiöoppiminen, monitoimijuus ja digitalisaatio ovat tämän hetken oppimiskäsityksen avainsanoja. Niiden tutkimuspohja on kuitenkin horjuva. Ilmiöoppiminen eli siirtyminen tarkastelemaan suoraan ilmiötä ilman, että peruskäsitteet ja kyseisten tiedonalojen perusrakenteet ovat hallinnassa, on vastoin oppimisen perusteesejä. Tämä on tuonut mukanaan myös opittavien asiakokonaisuuksien epämääräisyyden ja hallitsemattomuuden. Koulukirjat ovat suuresta osasta kouluja hävinneet. Ajatellaan, että tietoa on kaikkialla, oppilas hakee itse tiedon sieltä, mistä haluaa. ”Tieto” muuttuu näin rajattomaksi, oppilaan itse määrittelemäksi.
”Multitasking” on malli, jossa oppilas samaan aikaan kuuntelee opettajaa, kirjoittaa, seuraa kuvaruutua, kommentoi, seuraa muiden kommentteja. Tämä on aivojen arkkitehtuurin vastaista. Aivot voivat suorittaa vain yhtä tiedon prosessointia vaativaa tehtävää kerrallaan. Hän voi siirtyä nopeasti toiminnasta toiseen, mutta edellinen prosessointi aina silloin katkeaa. Oppimista ei tapahdu, koska asiat eivät siirry pitkäkestoiseen muistiin, vain työmuisti kuormittuu.
Digilaitteet ovat kouluissa korvanneet sekä opettajan, kynän, että oppikirjat. Tutkimustulokset osoittavat laajan digitaalisten menetelmien käytön ja heikkojen oppimistulosten välisen korrelaation kaikissa keskeisissä oppiaineissa. Huomionarvoista on, että mitä paremmin oppilas hallitsi digilaitteiden käytön, sitä enemmän se haittasi hänen oppimistuloksiaan.
Digitalisaatio on myös hävittänyt ymmärryksen lukutaidon merkityksestä. Sen korvaajaksi on esitetty ”monilukutaitoa” eli kuvien ja kirjoitetun tekstin ymmärtäminen on asetettu samanarvoisiksi. Luolaihminenkin teki kuvia, kirjainmerkeillä välitetään abstrakteja käsitteitä ja se on sivistyksen jättiharppaus. Lukemisen väheneminen on yhteydessä keskittymiskyvyn heikentymiseen. Keskittymiskyky puolestaan on paras koulumenestyksen ennustaja. Ilmiöoppiminen ja runsas digitalisaation käyttäminen ovat yhteydessä myös opettajien uupumiseen.
TUTKIMUSTIEDON VASTAINEN KÄSITYS SOSIAALISESTA KEHITYKSESTÄ
Oman luokan ja sosiaalisten suhteiden syntyminen on korvattu laajalla, jatkuvasti vaihtuvalla lapsijoukolla, jossa lapsen tulisi verkostoitua ja taistella paikkansa. Näin lapsella ei synny johonkin kuulumisen kokemusta eikä synny pitkäaikaisia ystävyyssuhteita. Opettajan vaihtuvuuden on puolestaan osoitettu olevan yhteydessä oppilaiden heikompiin oppimistuloksiin, järjestyshäiriöihin luokassa ja oppilaiden heikompaan itseohjautuvuuteen. Oppilasryhmän jatkuva vaihtuminen paitsi heikentää oppimistuloksia niin lisää myös luokan aggressiivisuutta, kiusaamista ja oppilaiden yksinäisyyden kokemusta.
TUTKIMUSTIEDON VASTAINEN KÄSITYS OPPIMISTILOISTA
Oppimistilat on suunniteltu enemmän pedagogisia menetelmiä varten kuin oppilaita varten. Tätä ei huomioida tarkasteltaessa heikentyneitä oppimistuloksia. Avoimissa monitoimitiloissa on vähäinen struktuuri ja hallitsemattomia ärsykkeitä. Tuolloin koulumenestyksen piilovaikuttajaksi tulee lapsen synnynnäinen temperamentti, jolla puolestaan ei ole tekemistä kognitiivisten kykyjen kanssa. Koska älykkyys ja synnynnäinen temperamentti eivät korreloi, tulee temperamentista avoimissa oppimisympäristöissä piilovaikuttaja. Oppilas, jolla on matala joustavuus tai korkea rytmisyys, tarvitsee rutiineja, lukujärjestyksiä ja ennakoivuutta. Oppilas, jolla on korkea sensitiivisyys, tulee melussa ja ärsykkeiden tulvassa oppimiskyvyttömäksi. Introvertti ja ujo ahdistuu sosiaalisten suhteiden suuresta määrästä ja niiden jatkuvasta vaihtumisesta.
Paras oppimisympäristö on luokkahuone, jossa jokaisella on oma pulpetti, jossa ei ole paljon ylimääräisiä ärsykkeitä, ja jossa oppilaat istuvat peräkkäin riveissä, niin että heillä on suora katsekontakti vain opettajaan. Silloin saavutetaan pisin keskittymisaika ja samalla on vähiten negatiivista vuorovaikutusta.
MIELENTERVEYSONGELMIEN LISÄÄNTYMINEN
Oppimistuloksia ja mielenterveysongelmia on käsitelty erillisinä ongelmina. Näiden välille on kuitenkin helppo löytää yhteys. Elämänhallinnan tunne katoaa ja stressi lisääntyy, kun oppilas joutuu jatkuvasti suoriutumaan kehitystasolleen liian vaativista haasteista, selviytymään huonosti määritellyistä tehtäväkokonaisuuksista, ja tekemään loppuelämän valintoja liian varhaisessa kehitysvaiheessa. Tukea antavien sosiaalisten suhteiden sijasta hän taistelee paikastaan jatkuvasti vaihtuvien sosiaalisten suhteiden verkostossa. Mielenterveysongelmista kärsivät niin koulupudokkaat kuin hyvätkin oppilaat, joilla on korkea tavoitetaso.
Linkki Seniorilääkäri-lehteen 1/2023: https://indd.adobe.com/view/bd6066dc-c104-4d72-8994-9d2e2754949f
