Tiedote 24.11.2021
Pelastetaan Suomen Lapset -lääkäriryhmä

MDPI sarjaan kuuluvassa Viruses lehdessä on vastikään julkaistu artikkeli SARS–CoV2 Spike Impairs DNA Damage Repair and Inhibits V(D)J Recombination In Vitro https://www.mdpi.com/1999-4915/13/10/2056

Pelastetaan Suomen Lapset kampanja haluaa nyt kertoa tästä tärkeästä artikkelista seuraajilleen. Kampanjaamme on toistamiseen syytetty väärän tiedon levittämisestä, mutta meidän vastustajamme eivät kuitenkaan koskaan ole pystyneet osoittamaan mikä tieto on väärää. Sen sijaan he väittävät kiven kovaa, että mRNA teknologiaan pohjautuvat rokotteet ovat turvallisia, koska ne ovat EMA:n ja WHO/FDA/CDC:n hyväksymiä.

================================

Tässä lyhyt suomennettu tiivistelmä yllä mainitusta Viruses– lehden artikkelista SARS–CoV2-piikki heikentää DNA-vaurioiden korjaamista ja estää V(D)J-rekombinaatiota in vitro.

Vaikea akuutti hengitystieoireyhtymä koronavirus 2 (SARS-CoV-2) on johtanut COVID-19 -pandemiaan, joka vaikuttaa kansanterveyteen ja maailmantalouteen.

Adaptiivisella immuniteetilla on ratkaiseva rooli taistelussa SARS-CoV-2-infektiota vastaan ​​ja se vaikuttaa taudin kliiniseen kuvaan. Kliiniset tutkimukset ovat osoittaneet, että potilailla, joilla on vaikea COVID-19 adaptiivinen immuunivaste on viivästynyt ja heikko; kuitenkin mekanismit, millä SARS-CoV-2 estää adaptiivisen immuniteetin, jää epäselväksi. Käyttämällä in vitro -solulinjaa raportoimme tässä, että SARS-CoV-2-piikkiproteiini estää merkittävästi DNA-vaurioiden korjaamista, mitä tarvitaan tehokkaaseen V(D)J-rekombinaatioon adaptiivisessa immuniteetissa.

Havaitsimme, että piikkiproteiini lokalisoituu tumaan ja estää DNA-vaurion korjautumista estämällä DNA:takorjaavien BRCA1- ja 53BP1-proteiinien värväytymistä vauriokohtaan. Löytömme paljastaa potentiaalinmolekyylimekanismin, jolla piikkiproteiini saattaa haitata adaptiivista immuniteettia ja luo pohjan ymmärtää täyspitkien rokotteiden piikkiproteiinien  mahdollisia sivuvaikutuksia.

======================================

Tämä tiivistelmä vaatii selityksen niille, joille käytetty terminologia on vieras.

Jokaisen ihmissolun kaksisäikeinen geneettinen DNA- koodi, voi vaurioitua esim. ionisoivan säteilyn tai ympäristömyrkkyjen seurauksena, solun kohdatessa oksidatiivista stressiä sekä muista lukuisista syistä. Ennen jakautumista geneettinen matriisi pitää korjata niin, että tytärsolut saavat samanlaisen ja virheettömän koodin. Korjaus tapahtuu tumassa sisäänrakennettujen korjaustyökalujen avulla. Kyseiset BRCA1- ja 53BP1-proteiinit ovat välttämättömiä korjauksessa, muuten endonukleaasi ja polymeraasi entsyymit eivät pysty tekemään parsimistyötä. Tutkijat ovat siis pystyneet osoittamaan solulinjoilla, että  kokonainen piikkiproteiini tunkeutuu tumaan  ja häiritsee kyseisten proteiinien toimintaa. Tämän seurauksena  katkaistu  DNA jää korjaantumatta.  On ymmärrettävää, että rikkinäistä DNA:ta sisältävät solut eivät ole toiminnallisia. Ne joko kuolevat pois tai ryhtyvät jakautumaan hallitsemattomasti. Tämä prosessi voi johtaa ylimääräisen soluroskan  muodostumiseen, jolloin kerääntyvät ns. neoantigeenit. Tämä voi johtaa autoimmuunitautien nousuun. Vastaavasti kontrolloimaton solujen jakautuminen voi johtaa syöpiin.

Tässä yhteydessä on tärkeätä korostaa, että vain täyspitkillä piikkiproteiineilla on tällainen ominaisuus, mutta sen osilla S1 ja S2, jotka vapautuvat luonnollisessa infektiossa tällaiset ominaisuudet ovat hyvin heikkoja. Korostaisin vielä, että ns. rokotteiden koodittama piikkiproteiini on stabiloitu estääkseen sen hajoamista S1 ja S2 yksiköiksi.  Toisen sanoen  rokotuksen seurauksena elimistö valmistaa täysipitkiä piikkiproteiinejä, jotka voivat kiertää elimistöllä kauan. Yhteenvetona voidaan siis tehdä sellainen johtopäätös, että ns. rokotteiden piikkiproteiini, jota syntetisoidaan soluissa on solun toiminnan kannalta hyvin haitallinen.

Toinen mielenkiintoinen ja tärkeä aspekti on se, että täyspitkä piikkiproteiini häiritsee V(D)J  rekombinaatiota, jota tarvitaan hankitussa immuniteetissa. Hankittu immuniteetti on sellainen elimistön puolustus infektioita vastaan, jolla on immunologinen muisti ja joka koostuu B- ja T- lymfosyyteista.  B-lymfosyytit, mikäli aktivoituvat, muuttuvat plasmasoluiksi  ja tuottavat sitten erilaisia vasta-aineita eli immunoglobuliineja. Nämä ovat antigeeni-spesifisiä. T-lymfosyytit auttavat B-lymfosyytteja ja jakautuvat myös infektion seurauksena. Niiden pinnalla on reseptoreita, jotka ovat immunoglobuliinien kaltaisia ja myös antigeenispesifisiä.

Jotta elimistö pystyy käymään sotaa käyttäen aseina immunoglobuliineja ja T-lymfosyytteja monenlaisia tunkeilijoita vastaan, sen pitää valmistaa jokaiselle tunkeilijalle omanlaisia aseita,  t.s. immunoglobuliinit ja reseptorit pitää olla jokaiselle tunkeilijalle sopivat. Tämä sopivuus tapahtuu rekombinaatioprosessin kautta.  Rekombinaatio tapahtuu niin, että tiettyjä emäs sekvenssejä valitaan geenialueelta D, tiettyjä alueelta J ja alueelta V. Kun satunnaisesti pakasta D, J ja V valitaan joitakin kortteja, vaihtoehtoja ovat hyvin paljon. Tämä paljous takaa sen, että käytännössä jokaiselle (antigeeni)avaimelle elimistö pystyy valmistamaan omanlaisen lukkonsa. Infektioiden kannalta tämä tarkoittaa, että elimistö pystyy valmistamaan immunoglobuliinien ja reseptoreiden antigeeniin sitoutumiskohdat hyvin spesifisesti. Jos tämä mekanismi häiriintyy, elimistö ei pysty vastaamaan jokaiseen tunkeilijaan omalla aseellaan. Tällöin tunkeilijoiden armeija voittaa ja taudista kehittyy hyvin vaikea, jopa kuolemaan johtava. Mainittakoon, että vanhetessaan tämä rekombinaatioprosessi heikkenee. Tämä on eräs syy, miksi vanhukset usein menehtyvät tavallisiin infektioihin. Immuunijärjestelmän vanhenemisesta käytetään englannin kielistä sanaa ’immuno senescence’. Piikkiproteiini voi siis aikaansaada immuunipuolustuksen ennenaikaisen vanhenemisen.

Meitä kritisoivat voivat väittää, että kyseisen in vitro tutkimuksen löydöksiä ei ole osoitettu eläimillä tai ihmisillä, ja ettei SARS-CoV-2 myöskään infektoi lymfosyyttejä.  Molemmat väitteet ovat oikeita. Mutta tänä päivänä monet toksikologiset tutkimukset tehdään juuri solulinjoilla ja koe-eläinten käyttöä pyritään vähentämään. Solulinjoissa piikkiproteiini voi siirtyä solujen välillä eksosomien kautta. Näitä pieniä pisaroita solut voivat työntää solumembraanin lävitse ympäristöön.

Nämä perustutkimustulokset ovat hyvin hälyttäviä ja lisäävät todisteita sille, ettei ns. ”rokotteiden” koodittama täysipitkä piikkiproteiini ole elimistölle neutraali vaan myrkyllinen ja sillä on useita vaikutusmekanismeja. Vaikutus immunologiseen järjestelmään ansaitsee perusteellisen selvittelyn palauttamattomien seurauksien estämiseksi.

Lisätiedot ja haastattelupyynnöt:

Tamara Tuuminen
Kliinisen mikrobiologian erikoislääkäri, dosentti
info@pelastetaansuomenlapset.fi

Jaa eteenpäin:

Lue myös: